Tieto opiskelupaikasta Turun ammattikorkeakoulussa tuli kesäkuussa ja se kirvoitti lähipiirissäni pääosin kannustavien kommenttien lisäksi jonkin verran hyväntuulista kuittailua, kuten "mitä sinne enää vanhana pyörimään nuorten sekaan?". Pysähdyin hetkeksi jopa itse miettimään, olenko tosiaan juuri 27-vuotta täyttäneenä jo liian vanha kouluttautumaan uudelleen? Aika nopeasti unohdin tälläiset ajatukset ja aloin keskittyä oikeasti tärkeiden asioiden järjestelyyn. Vakituinen työpaikka ja asuntolaina kun eivät ehkä tuntuneet antavan parasta lähtökohtaa useamman vuoden mittaisiin opintoihin. Toisaalta, jokunen vuosi takaperin salibandypelissä saatu lievä olkapäävamma antoi lisäpotkua jo aikaisemmin kyteneelle ajatukselle alanvaihdosta. Elintarvikealalla vaadittava fyysinen työskenetely ei eläkeikään asti tulisi lääkärin mukaan kyseeseen, eikä se ehkä muutenkaan lopulta tuntunut yli seitsemän vuoden kokemuksella omalta jutultani. Tietyt hyödyt ja haitat paperille listattuani päädyin lopulta siihen tulokseen, että koulutuskortti on syytä katsoa. Nyt, aika tarkkaan vuotta myöhemmin opiskelupaikan saamisesta, istun koulutusalaani vastaavassa kesätyöpaikassa oman kotipaikkakuntani paikallislehdessä, enkä voisi olla juurikaan tyytyväisempi. Ensimmäinen kouluvuosi medianomin opinnoista tuntui menneen kuin hujauksessa ja mukaan on tarttunut useita uusia ystäviä sekä unohtumattomia kokemuksia. Reilu vuosi sitten en olisi uskonut, että kirjoitan juttuja jääkiekon Liigaotteluista saatika joskus olisin haastattelemassa esimerkiksi Suomen maajoukkueesta tuttua jääkiekkoilijaa, Tomi Kalliota. En myöskään uskonut, että oman alan kesätyöpaikka voisi löytyä jo heti ensimmäisenä opiskeluvuotena. Niin kuluneelta kuin tämä kuullostaakin, voin vain suositella opiskelua jokaiselle - iästä huolimatta. Ainakin itselläni loikkaus tuntemattomaan on vaikuttanut onnistuneelta!