Säkylä, Köyliö | Luonnon superkasvi vai todellinen maanvaiva ja kiusallinen rikkakasvi? Nokkonen jakaa yleisesti mielipiteitä, mutta nokkosviljelijä Petri Vaskun mielestä nokkosen arvostus on ollut nousussa jo muutaman vuoden ajan.

Köy­li­ö­läi­set Pet­ri Vas­ku ja He­le­na Tur­ja al­koi­vat vil­jel­lä nok­kos­ta vuon­na 2016, kun Yrt­ti­pa­ja haki nok­kos­vil­je­li­jöi­tä. Tämä kesä on mo­ni­vuo­ti­sen kas­vin vii­mei­nen kesä ny­kyi­sel­lä kas­vu­pai­kal­laan, mut­ta vil­je­lyä he saat­ta­vat edel­leen jat­kaa. Vas­ku sa­noo pi­tä­neen­sä nok­kos­ta en­nen juu­ri­kas­maan rik­ka­kas­vi­na, mut­ta to­te­aa, et­tä kä­si­tys on muut­tu­nut sitä kä­si­tel­les­sä.

– Nyt, kun nok­kos­ta vil­jel­lään muo­vi­pen­keis­sä, sii­tä on tul­lut pal­jon re­he­väm­pää. Se­hän näyt­tää mel­kein sa­laa­til­ta, kun se on par­haim­mil­laan. Ar­vos­tus­kin on muut­tu­nut, kun nok­ko­sel­le on nyt mää­ri­tel­ty hin­ta, hän poh­tii.

Pää­kas­vei­naan Pet­ri Vas­ku ja He­le­na Tur­ja vil­je­le­vät so­ke­ri­juu­ri­kas­ta sekä tärk­ke­lys­pe­ru­naa ak­tii­vi­vil­je­li­jöi­nä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Petri Vasku (vas.) opastaa poikaansa Niilo Vaskua nokkosten laaduntarkkailua. – Näiden ainoa vihollinen on nokkosperhosen toukka, joka voi syödä reikiä lehtiin, Petri Vasku kertoo.

Joni Tuominen

Investointeja vaadittu

Nok­ko­nen on mo­ni­vuo­ti­nen ruo­ho­kas­vi, joka saat­tai­si kas­vaa viit­tä vuot­ta pi­dem­pään­kin, mut­ta kas­vus­to on uu­dis­tet­ta­va vii­den vuo­den vä­lein. Nok­ko­sen vil­je­ly kiin­nos­taa edel­leen, mut­ta var­maa Pet­ri Vas­kun ja He­le­na Tur­jan jat­ka­mi­nen nok­kos­vil­je­li­jöi­nä ei ole.

– Var­mak­si ei voi sa­noa, mut­ta sii­tä­hän se on kiin­ni, mil­lai­sen so­pi­muk­sen saam­me ja mil­lai­nen tar­ve Yrt­ti­pa­jal­la on. Tämä on kui­ten­kin so­pi­mus­vil­je­lyä, ja mark­ki­nat sen tu­le­vai­suu­den mää­rit­tä­vät, hän muis­tut­taa.

Jat­ka­mi­nen kiin­nos­taa myös sik­si, et­tä vii­den vuo­den ai­ka­na nok­ko­sen vil­je­ly on vaa­ti­nut in­ves­toin­te­ja, jot­ka al­ka­vat nyt ol­la mak­set­tui­na. Näin ol­len kan­nat­ta­vuu­den pi­täi­si pa­ran­tua jat­kos­sa.

– Sit­ten täs­tä voi­si odot­taa jo enem­män tu­lo­ja­kin.

In­ves­toin­te­ja on jou­dut­tu te­ke­mään, kos­ka val­mii­ta ko­nei­ta ei nok­ko­sen vil­je­lyyn ole, vaan Pet­ri Vas­kun mu­kaan tar­vit­ta­vat apu­vä­li­neet on val­mis­tet­tu pää­o­sin it­se. Ri­vi­vä­lien hoi­toon on teh­ty man­sik­ka­pen­sai­den ri­vi­vä­lien hoi­to­ko­nees­ta mal­lin­net­tu vä­li­ne. Nok­kos­ta ei myös­kään kui­va­te­ta vil­ja­kui­vu­reis­sa, vaan van­hois­ta vil­ja­kui­vu­reis­ta muun­nel­luis­sa la­va­kui­vu­reis­sa.

– Tämä leik­ku­ri taas on van­ha ko­e­ruu­tu­pui­mu­ri, jota on muun­nel­tu. Se on oi­ke­as­taan pui­mu­ri il­man pui­ma­ko­net­ta, hän sel­vit­tää nok­kos­ten ke­ruus­sa käy­tet­tä­vän ko­neen ide­aa.

Työn määrä yllättänyt

Ke­väi­sin He­le­na Tur­ja aloit­taa leik­kaa­mal­la vii­me syk­syn kor­juus­ta jää­neet kui­vat var­ret pois. Ke­vään ke­lit mää­rit­te­le­vät kas­vul­le tah­dit, mut­ta en­sim­mäi­nen sato kor­ja­taan pois jo tou­ko­kuun lo­pul­la ja vii­mei­nen syys­kuus­sa. Olo­suh­teis­ta riip­pu­en sa­toa saa­daan ke­rät­tyä nel­jäs­tä vii­teen ker­taa ke­sän ai­ka­na. Pet­ri Vas­kun ja He­le­na Tur­jan yh­den heh­taa­rin pel­lol­ta läh­ti esi­mer­kik­si vuo­den 2017 ke­säl­lä 1 200 ki­loa kui­vaa nok­kos­ta, mut­ta ke­säl­lä 2018 vain 700 ki­loa.

– Kos­teus edis­tää kas­vua ja laa­tu py­syy pa­rem­pa­na. Kui­vuus taas ai­heut­taa sen, et­tä tu­lee kel­tai­sia leh­tiä tai nok­ko­sis­ta ei tule hy­vän­nä­köi­siä, eli pa­him­mil­laan sato me­nee ko­ko­naan pi­lal­le, Vas­ku sa­noo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Nokkonen kasvaisi reilusti yli metrin mittaiseksi, mutta Petri Vaskun mukaan heillä nokkoset kerätään ja myydään ”nuorena nokkosena”, jolloin aromit, ulkonäkö ja laatu ovat parhaimmillaan.

Joni Tuominen

Työ­tä on vil­je­li­jöi­den mu­kaan riit­tä­nyt vuo­sien ai­ka­na odo­tet­tua enem­män.

Nok­ko­set hoi­de­taan oman väen voi­min, mut­ta vä­lil­lä apu­na on ol­lut ul­ko­puo­li­sia työn­te­ki­jöi­tä. Nok­kos­vil­jel­män hoi­to ei ole vain kas­vien is­tu­tus­ta ja ke­ruu­ta, vaan suu­rin työ teh­dään nii­den vä­lil­lä.

– Tämä kyl­lä vie kai­ken ajan, mitä löy­tyy. Työ­mää­rä on kiel­tä­mät­tä yl­lät­tä­nyt, Pet­ri Vas­ku to­te­aa.

Ri­vi­vä­leis­tä pois­te­taan rik­ka­ruo­ho­ja, jot­ta ke­ruun yh­tey­des­sä tal­teen jää ai­no­as­taan nok­kos­ta.

– Nok­ko­sen kas­va­es­sa re­he­väk­si ei kau­he­as­ti edes tule rik­ka­ruo­ho­ja. Sil­loin, kun se kas­vaa ki­tu­li­aas­ti, niin rik­ka­ruo­hoa tu­lee pal­jon, He­le­na Tur­ja ker­too.

Nok­ko­sel­la on to­det­tu ole­van run­saas­ti ter­veys­hyö­ty­jä, ja se si­säl­tää­kin esi­mer­kik­si enem­män C-vi­ta­mii­nia kuin ap­pel­sii­ni ja enem­män rau­taa kuin pi­naat­ti. Vil­je­li­jät ovat myös it­se al­ka­neet käyt­tää enem­män nok­kos­ta vil­je­lyn­sä myö­tä.

– Sii­tä tu­lee esi­mer­kik­si hy­vää pes­toa, ja se so­pii hy­vin suo­lai­siin pii­ra­koi­hin, He­le­na Tur­ja vink­kaa.