Satakunnan hyvinvointialue työllistää noin 10 000 henkeä.
Elli-Mari Ahola / arkisto
Satakunnan hyvinvointialueella henkilöstön työkyvyttömyysriski on muuta maata korkeammalla tasolla, 3,3 prosenttia. Tämä tarkoittaisi alueella noin 340 alkavaa työkyvyttömyyseläkettä lähivuosina.
Satakunnan hyvinvointialueella riskiennusteeseen vaikuttaa se, että lyhyitä poissaoloja on hyvin paljon. Riskiä nostavat myös raskaisiin työtehtäviin painottuvat naisvaltaiset ammatit.
Kevan laatiman, julkisen sektorin henkilöstön työkyvyttömyysriskiä mittaavan ennusteen mukaan keskimäärin 2,8 prosenttia kaikkien hyvinvointialueiden henkilöstöstä on vaarassa päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämä merkitsisi arviolta 6 400 alkavaa työkyvyttömyyseläkettä lähivuosina.
Kevan arvion mukaan työkyvyttömyydestä aiheutui hyvinvointialueille yhteensä noin 544 miljoonan euron kustannukset vuonna 2023.
Ikäryhmien vertailussa 44–49-vuotiaiden sairastamisen vähentämisellä on kaikkein merkittävimmät kustannusvaikutukset. Nuorten, alle 35-vuotiaiden kohdalla lyhyillä poissaoloilla on muita pienempi yhteys työkyvyttömyyden riskiin, mutta ikävuosien karttuessa lyhyidenkin sairauspoissaolojen vaikutus työkyvyttömyyden riskiin ja kustannuksiin kasvaa.
Keskimäärin hyvinvointialueilla sairauspoissaolopäiviä oli 15,6 henkilöä kohden vuonna 2023. Määrät eivät jakaudu tasaisesti: viidenneksellä henkilöstöstä (20 %) ei ollut vuoden aikana yhtään päivää sairauden vuoksi poissaoloja, ja yli neljänneksellä (27 %) sairauspoissaoloja oli vain 1–5 päivää vuoden aikana.
Hyvinvointialueiden välillä on eroja henkilöstön rakenteessa sekä näiden sairastamis- ja eläkehistoriassa, mikä tuo eroja myös alueiden riskiennusteisiin.
Esimerkiksi Pirkanmaan, Keski-Suomen, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueiden sekä Helsingin kaupungin soten henkilöstö on muihin alueisiin nähden ikärakenteeltaan nuorempaa, mikä hillitsee niiden riskilukeman nousua.
Nuorimmissa ikäryhmissä suurin työkyvyttömyyden riski on hammashoitajilla, välinehuoltajilla ja lähihoitajilla, pienin taas lääkäreillä, psykologeilla ja pelastajilla.
Ammattiryhmien erot riskin suuruudessa kasvavat siirryttäessä vanhempiin ikäryhmiin: yli 60-vuotiailla välinehuoltajien, hammashoitajien, suuhygienistien ja lähihoitajien riski on jo noin kolminkertainen verrattuna lääkäreihin, osastonhoitajiin ja ylihoitajiin.