Eu­ra | Kun val­tuus­to­kau­si ke­sä­kuus­sa päät­tyy, muut­tuu Juk­ka Vir­ran elä­mä. Hän jää pois kun­nal­lis­po­li­tii­kas­ta yh­dek­sän val­tuus­to­kau­den eli 36 vuo­den jäl­keen, mut­ta hei­nä­kuus­sa hän jää myös eläk­keel­le työs­tään pa­pe­ri­teh­taal­la 49 vuo­den jäl­keen. Työ­paik­kan­sa pää­luot­ta­mus­mie­hen teh­tä­vän hän jät­ti jo, ja ke­säl­lä jää myös Pa­pe­ri­lii­ton val­tuus­to.

­– Olin 15-vuo­ti­as, kun sin­ne töi­hin me­nin. Isä sa­noi, et­tä jos ei­vät kou­lut kiin­nos­ta, teh­taal­le jou­dut, ja niin sii­nä kävi, hän muis­te­lee.

Po­li­tii­kas­sa kou­lu­a­si­at sen si­jaan ovat kiin­nos­ta­neet alus­ta as­ti. En­sim­mäi­sel­lä val­tuus­to­kau­del­laan hän oli va­jaa kol­me­kymp­pi­nen per­hee­ni­sä, ja koko po­liit­ti­sen uran al­ku­puo­lis­kon hä­nen nel­jä las­taan oli­vat eri as­teil­la kou­luis­sa ja päi­vä­ko­deis­sa. Heti en­sim­mäi­sen kau­den teh­tä­viin kuu­lui paik­ka Sork­kis­ten kou­lun joh­to­kun­nas­sa.

Rantasuihkujen puolestapuhuja

Hy­vis­tä asi­ois­ta, joi­ta hän on ol­lut saa­mas­sa ai­kaan, nou­see myös en­sim­mäis­ten jou­kos­sa mie­leen sa­man toi­mi­a­lan ta­paus.

– Saim­me vuo­ro­hoi­don Eu­raan jo en­nen, kuin sii­tä sää­det­tiin lail­la.

Tar­ve ajaa asi­aa nou­si pait­si oman per­heen ti­lan­tees­ta myös ha­vain­nos­ta, et­tä per­heel­li­siä vuo­ro­työ­läi­siä oli muu­ten­kin Eu­ras­sa pal­jon, sii­hen ai­kaan esi­mer­kik­si HK:lla.

– Yk­sin ei kos­kaan saa mi­tään ai­kaan, mut­ta olen ol­lut hy­vin ak­tii­vi­nen esi­mer­kik­si ran­ta­suih­ku­jen han­kin­nas­sa. Kä­vim­me pal­jon ui­mas­sa Tu­ra­ran­nas­sa, ja siel­lä kävi sata muu­ta­kin ih­mis­tä kaik­ki sham­poot pääs­sä. Pa­rin vuo­den pu­hu­mi­sen jäl­keen asia meni eteen­päin, ja sit­ten ne saa­tiin muu­al­le­kin, hän ker­too toi­sen esi­mer­kin.

Vuo­si­kym­men­ten var­rel­le on mah­tu­nut nou­su- ja las­ku­suh­dan­tei­ta, joi­den mu­kaan on elet­tä­vä. Hän muis­taa ajan, jol­loin stra­te­gi­a­na oli saa­da Eu­raan sata uut­ta asun­toa vuo­sit­tain. Hy­vi­nä ai­koi­na se toi­mi­kin. Nyt hän on skep­ti­sem­pi.

­– Uu­sim­man ker­ros­ta­lon eli Prons­si­kar­ta­non en­sim­mäis­tä ver­si­o­ta olin kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa vas­tus­ta­mas­sa. Toi­vot­ta­vas­ti osoit­tau­tuu, et­tä olin vää­räs­sä.

Kouluverkko tulee täälläkin

Tu­le­vai­suu­den haas­tei­ta hän nä­kee eri­tyi­ses­ti si­vis­tys­toi­mi­a­lal­la.

– Var­hais­kas­va­tus­verk­ko tu­lee kes­kus­te­luun. Po­lii­ti­kot pu­hu­vat, et­tä joka ky­läl­lä on ol­ta­va pal­ve­lut, mut­ta jos ei ole käyt­tä­jiä, jo­tain on pak­ko teh­dä, hän ar­vi­oi.

Eu­ras­sa on tois­tai­sek­si pi­det­ty kiin­ni kuu­des­ta ala­kou­lus­ta, mut­ta väis­ty­vä si­vis­tys­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja en­nus­taa, et­tä asia saat­taa muut­tua no­pe­as­ti­kin.

– Ole­tan, et­tä tu­le­van val­tuus­to­kau­den jäl­keen jäl­jel­lä on nel­jä kou­lua, enää yk­si sekä ete­läs­sä et­tä poh­joi­ses­sa.

Tämän kauden päätteeksi Jukka Virta sammuttaa valtuustosalin valot omalta osaltaan. Hän ei ole enää ehdolla.

Elli-Mari Ahola

Vai­kei­siin kes­kus­te­lui­hin hän eväs­tää tu­le­via po­lii­tik­ko­ja komp­ro­mis­si­val­miu­teen.

– Po­liit­ti­ses­ta kan­nas­ta riip­pu­mat­ta on py­rit­tä­vä löy­tä­mään komp­ro­mis­se­ja. Meil­lä­kin on lo­ka­lis­te­ja, jot­ka jät­täy­ty­vät yh­den nur­kan tai asi­an taak­se. Se on haas­ta­vaa.

Haas­ta­va ai­ka ei pe­lot­ta­nut Juk­ka Vir­taa pois po­li­tii­kas­ta. Hä­nel­le oli jo nel­jä vuot­ta sit­ten sel­vää, et­tä eh­dol­la ol­laan vii­meis­tä ker­taa ja eläk­keel­le jää­dään sit­ten kai­kes­ta. Seu­raa­vak­si hän jär­jes­tää enem­män ai­kaa nel­jäl­le lap­sen­lap­sel­leen sekä Ko­ke­mä­en mö­kil­lä puu­hai­luun.