Euran koulukeskuksen auditorioon kerääntyi lauantaiaamuna parisen sataa esihistoriasta ja Luistarista kiinnostunutta kuulijaa. Arkeologian tohtorikoulutettava Heli Etu-Sihvola kertasi alkuun Luistari-tutkimusten vaiheita.
Juha Kaita-aho
Heti päivän aluksi kuultiin tietoja mahdollisista tulevista Luistari-löydöistä. Luistarissa 2010-luvulla kaivauksia tehnyt arkeologian dosentti Kari Uotila kertoi, että Luistarintien ja nykyisin tunnetun kalmistoalueen välisellä 10–15 metrin niittyalueella kävi keskiviikkona maatutkausryhmä, joka löysi pinnan alta muutakin kuin hiekkaa.
– On ainakin kolme aluetta, joissa tuntuisi selvästi olevan jotain. Maatutkausekspertin mukaan vaikutelma on se, että noin 70 senttimetrin syvyydellä maanpinnasta olisi jotain, todennäköisesti hautoja, Uotila totesi seminaarissa.
Uotila kertoi myös vuosina 2012–2013 Kauttuan pelloilla tehdyistä tutkimuksista.
– Luistarin kalmistoon liittyy selvästi se, että ihmiset ovat asuneet Kauttuan kylän alueella. Maatutkasimme aluetta ja havaitsimme peltokerroksen alta aika paljon rakenteita. Vanhimmat käyttökerrokset menivät keskiajan alkupuolelle ja rautakauden lopulle. Kaikkein alimpana on peltokerros, eli asutus on mennyt paikkaan, joka on ollut ensin viljeltyä.
Myös Luistarintiellä vuonna 2013 tehdyt arkeologiset tutkimukset antavat mielenkiintoista tietoa viljelyksestä Eurassa ja koko Suomessa. Kaivauksissa löydettiin muun muassa ohraa, joka ajoitettiin 800-luvulle ennen ajanlaskun alkua.
– Samoihin aikoihin ilmestyi kansainvälisiä artikkeleita, joissa kerrottiin, että Suomessa ei ole viljelty maata juuri ollenkaan ennen vuotta 500 ennen ajanlaskua, Uotila totesi seminaariväelle.
Lue lisää Luistari-seminaarista Alasatakunnasta 12.3.