Tuo otsikon kysymys on yksi elämän tärkeitä peruskysymyksiä. Surullisen monet ihmiset tässä maailmassa joutuvat kuitenkin kysymään, onko tänään jotain syötävää?
Me täällä yltäkylläisyyden keskellä mietimme, että aina tulee tehtyä niitä samoja jauheliharuokia. Jotkut kehtaavat pränkätä syömisestään, ja joillekin kelpaa vain tietynlainen pihvi tai soijanakki.
Perheen ruokavastaavalla on hurja vastuu niissä käsissään, joilla hän kantaa ruokakassit kaupasta. Pitäisi osata ostaa terveellistä, maukasta, lähiruokaa tai ainakin kotimaista, sopiva määrä, ettei kerry ruokahävikkiä, ei-lihottavia aineksia ja tuo kaikki vielä mahdollisimman edullisesti tarjoushaukkana pyrähdellen.
Ja kun ruokakauppaan lähtiessäsi kysyt kotona, että mitä siellä haluttaisiin tänään syödä, saat vastauksen: ei mitään väliä. Sen nimistä ruokaa ei ole. En ainakaan ole löytänyt tuolla haulla reseptiä edes kaiken tietävästä Googlesta.
Talouteni toisen asukkaan ilmeistä olen kuitenkin päätellyt, ettei kaupan maksalaatikko ole tuota ”ei mitään väliä” -ruokaa. Siihen meillä kuulemma kyllästyttiin silloin, kun olin sairaalassa synnyttämässä kuopustamme. Isä ja tytär vetelivät kotona muutaman päivän maksalaatikkoa, eikä kumpikaan suostu enää syömään sitä. Pitkälti yli 30 vuoden muisti heillä. Minä kyllä tykkään maksalaatikosta. Sitä ei tarjottu synnytyslaitoksella vuonna 1987. Rusinaton maksalaatikko on myös tyttäreni koiran Paavon herkkua.
Jos on vaikeaa keksiä vaihtelua perheen syömisiin, niin onneksi lehdet ja netti pursuavat reseptejä. Niitä ei vaan aina ymmärrä. Tekisinkö tänään Roquefortlohta, vai biimbap-kanaa gochujang-tahnalla vai kukkakaalitabbouleh-salaattia? Ehkä meillä syödäänkin kanawrapeja ja Green Goddess -perunasalaattia.
Taidan kuitenkin keittää perunat ja tehdä nakkisoosia niiden kylkeen, huomiseksi kaalilaatikkoa ja ylihuomiseksi lohikeittoa. Kun tekee oikein ison kattilan keittoa, säästyy pari päivää ruuan miettimiseltä.
Onneksi Eurassa ja naapuri Säkylässä on kivoja ravintoloita, joihin voi piipahtaa valmiiseen pöytään lounaalle. Ja kun syömiskavereiksi kutsuu muutamia ystäviä, ruokahetkestä tulee nautinnollinen kaikille aisteille. Hyvä ruoka, parempi mieli on tutkitusti totta ja hyvä ruoka hyvässä seurassa vasta tekeekin mielelle eetvarttia. Ikäkavereiden kanssa tavattaessa pitää vain sopia, ettei vaivoja valiteta viittä tai ainakaan kymmentä minuuttia kauempaa. Lastenlapsista sen sijaan saa puhua rajoituksetta.