Iida Rissanen-Vatja ja Veera Reko polkivat viime vuonna 151 kilometriä Alasatakunnan levikkialueen ympäri ja tekivät siitä jutun Alasatakunnan 70-vuotisjuhlalehteen. Tuo juttu rankattiin Suomen toiseksi parhaaksi paikallislehtijutuksi tekstin voimalla kilpaillussa sarjassa.
Liisa Nykänen
Iidan ja Veeran pyörälenkki ei ollut ihan mikä tahansa lenkki, vaan he polkivat yhden päivän aikana 151 kilometriä ympäri Alasatakunnan levikkialuetta, jututtivat tapaamiaan ihmisiä, kuvasivat heidän askareitaan ja kuulivat ja näkivät monenmoisia tarinoita, joista Alasatakunnan juhlalehdessä kerrottiin neljän sivun laajuisessa jutussa 151 kilometrin lehtilenkki.
Tällä hetkellä Iida Rissanen-Vatja on Alasatakunnasta äitiyslomalla pikkuista Einar-poikaa hoitamassa ja Porissa asuva Veera Reko työskentelee Satakunnan Kansassa monimediatoimittajana. Tänään torstaina he tulivat kuitenkin Alasatakuntaan juhlimaan juttukilpailumenestystään yhdessä koko lehtiväen kanssa. Oli kukkien, kakun, kuohuvan ja onnittelujen aika.
Vuoden parhaat paikallislehtijutut palkittiin samassa virtuaalisessa palkintogaalassa, jossa palkittiin myös parhaat kaupunki- ja paikallismediat. Uutismedian liiton järjestämän Paikallislehtikilpailun parhaiksi paikallismedioiksi valittiin Sydän-Satakunta ja Koillissanomat.
Juttukilpailuun osallistui kaikkiaan 104 paikallislehtijuttua, jotka oli jaettu kahteen sarjaan. Niiden voittajat olivat Koillissanomissa julkaistu Karhu taisteli - ihmiset kertovat ja Koillis-Savossa julkaistu juttu Saha tankoon ja savottaan. Toiseksi tekstin voimalla kilpaillussa sarjassa tuli Alasatakunnan juttu ja kolmanneksi Lauttakylä-lehden Satu Ojalan juttu Tämä oli heidän ratkaisunsa.
Paikallislehtijuttukilpailun toista sarjaa tuomaroi Uusi Rovaniemi -lehden päätoimittaja Leena Talvensaari. Iida Rissanen-Vatjan ja Veera Rekon lehtilenkkijutusta, todettiin, ettei paikallislehtijuttu voi päästä sen lähemmäs lukijakuntaansa. Juttu on kirjoitettu pyöräretken rytmiä seuraten ja maisemia ja tunnelmia kuvaten. Matkan varrella toimittajat pysähtyvät jututtamaan ihmisiä arkipuuhissaan. Juttu kertoo arjen arvostuksesta ja aidoista kohtaamisista ihmisten välillä.
– Pyörälenkkimme alkoi tuntua fyysisesti raskaalta vasta ihan lopussa. Kun lähdimme matkaan, aamu oli viileä, ja alussa satelikin niin, että piti mennä hetkeksi suuliin suojaan. Meillä oli tuuriakin matkamme varrella, sillä löysimme juuri sellaisia haastateltavia, joita toivoimme, Iida ja Veera kertovat.
– Yleensä toimittaja tekee työtään yksin, mutta tässä oli hienoa kokea yhdessä tekemisen riemu, Veera Reko tuumaa.
– Kuulimme monenlaisia tarinoita ihmisiltä, välillä maailmanpolitiikkaakin ja mielipiteitä alueen isoista hankkeista, Iida Rissanen-Vatja sanoo.
Palkintojuttunsa kommenttiosuudessa naiset kertoivat, miksi he päättivät hypätä pyörän selkään.
Työ paikallislehden toimittajana muovaa väkisinkin omaa paikallisidentiteettiä. Kun tapaa päivittäin ihmisiä ja koluaa nurkkia yli 1 700 neliökilometrin alueelta, olo alkaa tuntua kotoisalta aika kaukanakin varsinaisilta kotinurkilta. Se on tässä työssä hyvä ja tärkeä tunne, kokea omakseen koko Alasatakunnan alue kaikkine arjen rikkauksineen.
Pyörälenkin hidas matkanteko mahdollisti hitaamman journalismin ja ihmisten kiireettömät kohtaamiset – ja juuri ne olivat koko retken suola, banaani ja urheilujuoma.
Nettisivultamme pääset lukemaan kokonaisuudessaan Iidan ja Veeran mainion pyörälenkin tunnelmat noin vuoden takaa.