Viime viikonloppuna lähdimme mökille ihan vain keräämään mustikoita. Päiväkodissa perjantaina tädit kyllä ihmettelivät, mahtaakohan mustikoita löytyä. Monissa paikoissa mustikkaa ei nimittäin ole ollut. Päätin joka tapauksessa lähteä katsomaan, koska ainahan mökillä mustikoita on ollut.

Tämä kesä on ol­lut poik­keuk­sel­li­nen. Hel­let­tä on riit­tä­nyt, mut­ta on myös ol­lut kui­vaa. Kui­vuus on var­mas­ti teh­nyt teh­tä­vän­sä, ei­kä mus­tik­ka­sa­to ole sen täh­den kas­va­nut ko­vin suu­rek­si. Tänä vuon­na mus­ti­kat myös kyp­syi­vät ta­val­lis­ta ai­kai­sem­min.

Täs­tä huo­li­mat­ta mök­ki­met­säs­sä oli kuin oli­kin mus­ti­koi­ta. Mää­räl­li­ses­ti ei nii­tä ihan niin pal­jon ol­lut kuin par­haim­pi­na vuo­si­na, mut­ta muu­ta­man lit­ran siel­tä sai nou­kit­tua herk­ku­ja pak­ka­seen. Huo­ma­sin, et­tä nyt saat­toi ol­la vii­me het­ket kä­sil­lä mus­ti­koi­den nouk­ki­mi­seen. Mar­jat oli­vat pää­a­si­as­sa iso­ja ja me­huk­kai­ta, mut­ta osa meni jo liis­kak­si.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sun­nun­tai­na läh­dim­me vie­lä met­sä­len­kil­le laa­vul­le. Mat­kaan va­rus­tau­duin äm­pä­ril­lä ja nouk­ku­ril­la, var­muu­den vuok­si. Ei­kä tä­mä­kään ret­ki tur­ha ol­lut. Läm­pi­mäs­sä sääs­sä met­säs­sä lenk­keil­les­sä tuli sa­mal­la nou­kit­tua vie­lä mus­tik­ka­pii­rak­ka­mar­jat.

Piirakka maistuu kaikille

Mei­dän per­hees­sä syö­dään mel­ko pal­jon mus­ti­koi­ta, vaik­ka syö­jiä on vain kak­si. Minä ja Vil­ma syöm­me mus­ti­koi­ta lä­hes päi­vit­täin puu­ron ja maus­ta­mat­to­man jo­gur­tin kans­sa. Mut­ta on ole­mas­sa myös mus­tik­kai­nen herk­ku, joka mais­tuu per­heen mies­vä­el­le­kin: mus­tik­ka­pii­rak­ka.

Vil­ma tyk­kää lei­po­mi­ses­ta ja mus­tik­ka­pii­rak­ka on ol­lut ai­na hä­nen bra­vuu­rin­sa. Nyt ko­kei­lim­me uut­ta re­sep­tiä, kos­ka oh­jees­ta tuli ko­ko­nai­nen pel­lil­li­nen pii­rak­kaa. Oh­je pii­rak­kaan löy­tyy K-ruo­ka.fi:stä. Oh­je oli to­del­la help­po ja Vil­ma on­nis­tui lei­po­mi­ses­sa it­sek­seen. Ja tuli muu­ten hy­vää. Nam.

Metsät punaisenaan puolukoita

Vaik­ka mus­ti­kat on luul­ta­vas­ti täl­tä vuo­del­ta nou­kit­tu, riit­tää met­säs­sä vie­lä ke­rät­tä­vää. Ai­na­kin Va­ho­nie­mes­sä näyt­ti sil­tä, et­tä puo­luk­ka­sa­dos­ta on tu­los­sa mah­ta­va. Puo­lu­kat ei­vät ihan vie­lä vii­me vii­kon­lop­pu­na ol­leet täy­sin kyp­siä, mut­ta nyt saat­ta­vat jo ol­la­kin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vii­kon­lop­pu­na juh­lit­tiin mök­ki­kau­den päät­tä­jäi­siä eli ve­net­si­a­lai­sia. Jos et jak­sa koko vii­kon­lop­pua juh­lia, suo­sit­te­len ajan­viet­teek­si hyö­ty­lii­kun­taa. Läh­de met­sään äm­pä­rin kans­sa ja ke­rää puo­lu­kat tal­teen. Näin voi­sin it­se­kin teh­dä.