Säkylän tori on mahtava. Siellä on päästävä käymään ainakin kerran joka kesä. Eikä ole väliä, minkä torstain valitsee toripäiväksi, aina hämmästyy. Tori on täynnä ihmisiä ja kauppiaita.

Lap­se­na vie­tin lä­hes koko ke­sä­lo­man mö­kil­lä ja mum­mu­las­sa Sä­ky­läs­sä. Tors­tai oli ai­na vii­kon odo­te­tuin päi­vä, sil­lä sil­loin läh­det­tiin käy­mään ”kir­kol­la” eli to­ril­la ja kau­pas­sa Huo­vin­hal­lis­sa. Vä­lil­lä käy­tiin jopa Ran­ta­tiel­lä si­jain­nees­sa vaa­te­kau­pas­ta, jon­ka ni­meä en enää muis­ta ja kir­ja­kau­pas­sa. Mut­ta tori on eh­dot­to­mas­ti ai­na ol­lut se odo­te­tuin koh­de.

To­ril­la ku­lui ai­kaa, kos­ka Sä­ky­län tori on myös so­si­aa­li­nen ym­pä­ris­tö. Siel­lä ky­lä­läi­set ta­paa­vat toi­si­aan ker­ran vii­kos­sa. Lap­se­na en oli­si ai­na jak­sa­nut odot­taa ja kuun­nel­la ai­kuis­ten kes­kus­te­lu­ja, mut­ta nau­tin to­rin vi­li­nän seu­raa­mi­ses­ta. Li­säk­si odo­tin saa­va­ni her­nei­tä tai man­si­koi­ta, joi­ta oli kiva na­pos­tel­la.

Käteistä taskuun

Tänä ke­sä­nä suun­ta­sim­me to­ril­le yh­te­nä hei­nä­kui­se­na tors­tai­na. Saim­me au­ton park­kiin en­ti­sen S-mar­ke­tin park­ki­pai­kal­le, kos­ka tien­vie­rus­tat ja park­ki­pai­kat lä­hem­pä­nä to­ria oli­vat ai­van täyn­nä. Poh­din mie­les­sä­ni, et­tä sil­loin lap­suu­des­sa au­to park­kee­rat­tiin ai­na Huo­vin­hal­lin park­ki­pai­kal­le. Mut­ta ym­mär­sin, et­tä olim­me sil­loin ai­kai­sem­min liik­keel­lä. To­ril­la piti ol­la vii­meis­tään yh­dek­säl­tä.

Kun saim­me au­ton park­kiin, suun­ta­sim­me jo­not­ta­maan pank­ki­au­to­maa­til­le. It­se en usein­kaan kan­na kä­teis­tä ra­haa mu­ka­na­ni, kun kaik­ki­al­la voi mak­saa kor­til­la. Mut­ta to­ril­la ei voi. Vaik­ka mak­su­päät­teet ovat to­ri­kaup­pi­ail­la­kin yleis­ty­neet, tar­vi­taan to­ril­la kä­teis­tä. Eri­tyi­ses­ti pie­nem­mät to­ri­kaup­pi­aat ot­ta­vat vas­taan vain ra­haa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kun pää­sim­me to­ril­le, oli siel­lä vils­ket­tä ja tut­tu­ja­kin nä­kyi. Olim­me juu­ri edel­li­se­nä päi­vä­nä pie­nel­lä ke­sä­ret­kel­lä Tu­run saa­ris­tos­sa ja sa­mal­la tuli vie­rail­tua Nau­von to­ril­la. En to­sin tie­dä, oli­ko Nau­vos­sa var­si­nai­nen to­ri­päi­vä, mut­ta pai­kal­la oli eh­kä kol­me kaup­pi­as­ta. Ero Sä­ky­län to­riin on huo­mat­ta­va. Sä­ky­läs­sä sai jo­not­taa var­sin­kin mui­kun pais­to­pis­teel­lä ja la­ku­jen luo­na. Sa­mal­la reis­sul­la tuli han­kit­tua ro­sol­li­ai­nek­set ja pe­ru­nat sekä ke­sän vii­mei­set tuo­reet man­si­kat.

Torilla tavataan

Olen kuul­lut mo­nen ih­me­tel­leen Sä­ky­län to­rin elin­voi­mai­suut­ta. Mikä ih­me ve­tää niin kaup­pi­aat kuin asi­ak­kaat­kin Sä­ky­län to­ril­le joka tors­tai. To­rie­lä­män vil­kas­tut­ta­mis­ta on yri­tet­ty to­del­la mo­nel­la paik­ka­kun­nal­la, sii­nä kui­ten­kaan on­nis­tu­mat­ta. Po­rin to­ril­la­kaan ei ole vä­keä yh­tä pal­jon, pait­si jos Äs­sät voit­ta­vat mes­ta­ruu­den. Mut­ta Sä­ky­län tori ku­kois­taa. Sitä on vai­kea ku­vail­la. Se on ko­et­ta­va ai­na­kin ker­ran ke­säs­sä.