Kierrätystä olen harrastanut jo kauan, asiointireissut olen tehnyt mieluummin pyörällä kuin autolla, ja viime keväänä korvasimme öljylämmityksen ilmavesilämpöpumpulla. Hiilijalanjälki on siis pienentynyt, mutta vielä on tämä yksi sarka kyntämättä.
Kasvisruuista olen päässyt nauttimaan lähinnä ystävien ruokapöydässä ja todennut, että näitä voisin itsekin syödä enemmän. Miehen tytär asui meillä puolet viime vuodesta ja taitavana kasvisruokien tekijänä hän sai meidätkin innostumaan niistä.
Kannattaa perehtyä tofun kokkausohjeisiin, jotta ruuassa on näön lisäksi myös makua.
Tuija Helander
Vielä kun oppisin itse valmistamaan maukkaita aterioita kasviksista! Jotta vaikutuksia ilmastoon olisi, kasvisten lisäyksen ohella niillä pitäisi nimittäin myös korvata lihansyöntiä. Mutta mitä sen tilalle?
Kaupan hyllyltä silmiini osui sitten tofu-pakkaus. Sen päällä oli teksti ”Rich in protein”. Luvattiin siis runsaasti proteiinia, joten nappasin paketin koriini.
Pakkauksessa kehotettiin kuivaamaan tofu ennen paistamista ja tein työtä käskettyä. Kaadoin pannulle öljyä, runsaasti valkosipulia ja currya ja heitin talouspaperilla painellut tofupalat paistumaan. Lisäksi pilkoin joukkoon porkkanaa, sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Soija oli loppu joten lisäsin suolaa maun esiin saamiseksi. Makua ei kyllä tullut. Lisää suolaa. Maku oli edelleen pahvinen. Lisäsin chilijauhetta ja kurkumaa. Ei makua. Kaiken lisäksi tofupalat olivat veteliä, rapeudesta ei ollut tietoakaan.
Aloin sitten mielenkiinnosta tutkia tofun sisältämää proteiinimäärää ja huomasin, että sadassa grammassa tofua on vain kahdeksan grammaa proteiinia! Proteiinirikkaudesta ei siis voida puhua. Esimerkiksi yhdessä kananmunassa on proteiinia yhtä paljon, ja kauraryyneissä tuplasti enemmän (ja hinta huomattavasti edullisempi).
Tuotteista kannattaa katsoa tuoteselosteet, jotta todellinen ravintosisältö selviää. Tämän tuotteen proteiinisisältö oli 8 g / 100 g, joka on kymmenesosa 60-kiloisen henkilön päivittäisestä tarpeesta.
Tuija Helander
Asiaa lisää tutkittuani havaitsin, että jos aion lihattomasti saada ruuastani tarpeeksi proteiinia, on listalle otettava esimerkiksi soijapapuja (proteiinia 36 g / 100 g), kurpitsansiemeniä (36 g) tai nyhtökauraa (28 g), jotka proteiinisisällöltään vastaavat naudanlihapihviä (31 g), possun sisäfilettä (28 g) tai broileria (26 g). Tofukin on soijavalmiste, mutta sitä on ostamassani tuotteessa vain 38 prosenttia, loput on vettä.
Proteiini muodostuu useista eri aminohapoista. Ruoka-aineet sisältävät eri määriä eri laatuisia aminohappoja, joten proteiinilla ja proteiinilla on eroa. Yleisesti lihaproteiineja pidetään hyvälaatuisina. Jos lihan haluaa korvata kokonaan kasvikunnan tuotteilla, vaaditaan paljon lisäopiskelua, jotta ravinto-opillisesti kaikki vaatimukset tulee täytettyä. Linssejä, herneitä ja siemeniä pitää puputtaa aikamoinen määrä. Myös jokin kokkauskurssi voisi olla tarpeen, ainakin meikäläiselle.
Vuodenaikojen vaihtelu on suomalaisen luonnon hienoimpia ilmiöitä. Toivottavasti meillä on talvi myös tulevaisuudessa.
Tuija Helander
PS. Jälkeenpäin kuulin, että tofua paistaessa pannulle ei missään tapauksessa saa laittaa öljyä ja mausteet lisätään vasta paistamisen jälkeen. Tein kaiken väärin päin.
Vielä on siis toivoa saada tofukin maistumaan. En aio luovuttaa, mutta ensi kerralla kokeilen kyllä jotain muuta. Ehkä härkistä.