Olin syyskuussa Olympiakomitean järjestämässä alumni­ta­paa­mi­sessa, jonne oli kutsuttu kaikki Suomen olympiakävijät kautta aikojen. Paikalle saapui kolmisen sataa olympialaisissa mukana ollutta urheilijaa, valmentajaa, joukku­een­joh­tajaa, fysioterapeuttia ja muuta edustajaa. Vanhimmat osallistujat olivat Helsingin olympialaisista 1952, tuoreimmat Tokion kisoista 2021. Juhlissa vilahti monia legendoja kuten Juha Mieto, Pertti Ukkola, Marjo Matikainen, Pirjo Häggman ja Riitta Salin. ”Tuoreemmista” tähdistä paikalla olivat muun muassa Kristiina Mäkelä, Ella Junnila ja Mira Potkonen.

Naisten yleisurheilumaajoukkueen kapteenskoja 1970-1990 luvuilta Pirjo Häggman (vas.), Helinä Marjamaa, Tuija Helander ja Ringa Ropo.

Il­lan oh­jel­maan kuu­lui ruo­kai­lun ja seu­rus­te­lun ohel­la eri la­jien ja ai­ka­kau­sien ur­hei­li­joi­den haas­tat­te­lu­ja. Lä­hes kai­kil­ta ky­syt­tiin, mikä olym­pi­a­lai­sis­sa oli ol­lut mie­leen­pai­nu­vin­ta. Juu­ri ku­kaan ei pu­hu­nut it­se ur­hei­lu­suo­ri­tuk­ses­ta. Useim­pien muis­tot liit­tyi­vät jouk­ku­e­hen­keen, ys­tä­vyy­teen ja pik­ku sat­tu­muk­siin ki­sa­ky­läs­sä, jos­sa saa­tet­tiin vii­pyä viik­ko­ja­kin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Olympia-alumnissa olivat mukana myös Ringa Ropo ja Ella Junnila. Äiti ja tytär, jotka molemmat ovat urheilleet olympialaisissa: Ringa Barcelonan kisojen pituudessa 1992, Ella Tokion kisojen korkeudessa 2021.

Haus­kim­man muis­ton ker­toi 87-vuo­ti­as Ar­ja Paat­sa­lo, joka osal­lis­tui Hel­sin­gin olym­pi­a­lais­ten te­li­ne­voi­mis­te­luun 16-vuo­ti­aa­na, tuol­loin Leh­ti­nen-su­ku­ni­mel­lä:

– Minä löy­sin siel­tä elä­män kump­pa­ni­ni!

Oi­ke­as­taan elä­män­kump­pa­ni, ui­ma­ri Pent­ti Paat­sa­lo löy­tyi jo Suo­men jouk­ku­een val­mis­tau­tu­mis­lei­ril­lä Vie­ru­mä­el­lä. Paat­sa­lo ker­toi, mi­ten ui­ma­rit al­koi­vat yh­täk­kiä kul­kea omiin har­joi­tuk­siin­sa te­li­ne­voi­mis­te­li­joi­den har­joi­tus­la­van kaut­ta. Erää­nä il­ta­na kuu­lui tyt­tö­jen huo­neen ovel­ta ko­pu­tus. – Meil­lä olis tääl päh­ki­nöi ja ru­si­noi, kuu­lui sit­ten käy­tä­väl­tä. Näin kul­ki ui­ma­rin tie te­li­ne­voi­mis­te­li­jan sy­dä­meen päh­ki­nöil­lä ja ru­si­noil­la! Pari vi­hit­tiin vii­si vuot­ta myö­hem­min.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Helsingin olympialaisten soihtu urheilumuseo Tahdossa.

Hel­sin­gin olym­pi­a­lai­set ovat jät­tä­neet jäl­ki­kai­ku­ja myös pai­kal­lis­his­to­ri­aan. Meil­lä oli ul­ko­ra­ken­nuk­sen vin­til­lä put­ki­sän­ky, jon­ka pääs­sä oli olym­pi­a­ren­kaat ja eri mai­den lip­pu­ja, sekä ni­mi­lap­pu, jos­sa luki Göt­ziel Türkye. Kuu­lin et­tä sän­ky oli han­kit­tu ki­so­jen jäl­keen pu­re­tus­ta ki­sa­ky­läs­tä. Goog­let­ta­mal­la löy­sin asi­aan liit­ty­neen leh­ti-il­moi­tuk­sen:

"Kaik­ki ki­sa­ky­län sän­gyt myy­dään heti ki­so­jen pää­tyt­tyä so­si­aa­li­mi­nis­te­ri­ön vah­vis­ta­maan hin­taan 6300 mk. Sän­gyt ko­koon­tai­tet­ta­via, ns. hu­vi­la­sän­ky­tyyp­piä. Jo­kai­ses­sa sän­gys­sä 62 maan li­put siir­to­ku­vi­na ja li­säk­si to­den­nä­köi­ses­ti sii­nä nuk­ku­neen ur­hei­li­jan oma­kä­ti­nen ni­mi­kir­joi­tus. En­nak­ko­ti­lauk­sia vas­taa­no­te­taan sän­ky­jä myy­vis­sä liik­keis­sä. Toi­mi­te­taan ti­laus­jär­jes­tyk­ses­sa niin kau­an kuin sän­ky­jä riit­tää." (www.ky­sy­mu­se­ol­ta/ur­hei­lu­mu­seo)

Ka­ta­vis­ton Kei­jo Num­mes­ta oli kuu­lem­ma ha­ke­nut kuor­ma-au­tol­laan las­tin näi­tä ”olym­pi­a­he­te­ko­ja”. Näi­tä saat­taa lä­hi­tie­noon vin­teil­tä muu­ta­ma muu­kin löy­tyä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Helsingin olympialaisten urheilijat nukkuivat Käpylän kisakylässä Joutjärven Jovi-tuotteen huvilasängyissä malli nro 30, joita sittemmin myös olympiahetekoiksi alettiin kutsua, ja joita myytiin kisakylän purkamisen jälkeen lehti-ilmoituksilla ympäri Suomea.

finna.fi

Oman olym­pi­a­ko­ke­muk­se­ni sain Los An­ge­le­sin ki­sois­ta 1984. Luon­nol­li­ses­ti juok­se­mi­nen ja pää­sy fi­naa­liin tä­pö­täy­del­lä Co­li­seu­min sta­di­o­nil­la oli upea elä­mys, mut­ta pääl­lim­mäi­si­nä muis­toi­na mi­nul­la­kin ovat elä­mä ja kom­mel­luk­set ki­sa­ky­läs­sä ja eri­lai­set eri la­jien per­soo­nat jouk­ku­ees­sa.

Jen­keis­sä olym­pi­aur­hei­li­jan sta­tus on erit­täin ar­vos­tet­tu. Ol­les­sa­ni ta­va­ra­ta­los­sa os­tok­sil­la eräs nai­nen huo­ma­si kau­las­sa­ni riip­pu­van ki­sa­pas­sin ja ky­syi, olen­ko ki­sois­sa ur­hei­li­ja­na. Kuul­tu­aan, et­tä olen to­si­aan olym­pi­a­lai­sis­sa ur­hei­le­mas­sa, in­nos­tui hän val­ta­vas­ti. ”She’s an olym­pic ath­le­te!” hän mai­nos­ti kai­kil­le pai­kal­la ol­leil­le. Ym­pä­ril­le­ni ker­tyi jouk­ko, joka kat­soi mi­nua ihail­len ja huo­kai­li kuin­ka ”great” jut­tu oli.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Helinä Marjamaan kanssa Disneylandissa Los Angelesin olympiareissulla 1984.

Suo­mes­sa olym­pi­as­ta­tus on kor­kea vain, jos olet me­nes­ty­nyt olym­pi­aur­hei­li­ja. Se, et­tä olet pääs­syt ki­soi­hin, on oi­ke­as­taan vain pai­no­las­ti, jos ki­sat ei­vät suju. Sil­loin olet vain hal­vek­sit­tu ”ki­sa­tu­ris­ti”.

His­to­ri­an ai­ka­na kai­kis­sa olym­pi­a­ki­sois­sa Suo­mea edus­ta­nei­ta ur­hei­li­joi­ta on Olym­pi­a­ko­mi­te­an vies­tin­tä­joh­ta­jan Mika No­ro­sen mu­kaan yh­teen­sä 2483. Lo­tos­sa pää­voi­ton voit­ta­nei­ta­kin on yli 3 000, jo­ten kai se olym­pi­aur­hei­li­jan sta­tus on sit­ten­kin ai­ka great.