Ruohonleikkuu käy kuntolenkistä ja on nuorisollekin mainiota kesäaskaretta.
Tuija Helander
Oikeastaan tutkimustulos saatiin käänteisesti; kahdeksalla listatulla elintavalla oli elämää lyhentävä vaikutus. Näistä merkittävimmät olivat liikunnan puute, opioidien käyttö ja tupakointi, jotka lisäsivät kuoleman riskiä 30–45 prosentilla. Stressi, juopottelu, huono ruokavalio ja huono uni nostivat riskiä 20 ja sosiaalisten suhteiden puute viisi prosenttia. Niiden, joilla nämä asiat ovat kunnossa 40 ikävuoteen mennessä, ennustettiin elävän keskimäärin 24 vuotta pidempään. (Maalaisjärjellä voi päätellä, että myös elämänlaatu heillä on huomattavasti parempaa.)
Taas kerran todettiin liikunnan merkitys. Vaikka asia on jo kyllästymiseen asti jauhettu ja todistettu, mikään maailman menossa ei silti näytä muuttuvan. Insinöörit jatkavat ruumiillisen rasituksen ehkäisemiseen tarkoitettujen vempainten kehittelyä ja ihmiset ostavat niitä. Robottiruohonleikkurit ja –imurit ovat jo vanha juttu. Nuorison liikkumattomuuden takaamiseksi on kehitetty sähköpotkulauta. No siinä sentään pitää seisoa. Mutta miten tämäkin asia käy yksiin sen kanssa, että kakkostyypin diabetes, rasvamaksa ja jopa sydänsairaudet muhivat nuorisossamme entistä varhemmin? Miksi mikään ei muutu?
Siivous on samalla monipuolista liikuntaa.
Tuija Helander
Kodinkoneita kuten imuri ja pesukone alettiin aikoinaan kehittää perheenäitien työtaakan vähentämiseksi. Tuolloin myös kodin ulkopuolella tehtävä palkkatyö oli usein fyysistä. Nyt suurin osa istuu työpäivän paikallaan ja ainut ruumiillista rasitusta saava ruumin osa on tietokonetta näpyttelevät sormet. Fyysistä rasitusta haetaankin nykyään kodin ulkopuolelta erilaisilla liikuntaharrastuksilla.
Ihmistä ”auttavan” (lue: passivoivan) tekniikan kehittely kuitenkin jatkuu. Leivän siivuttaminenkin on niin työlästä, ettei kaupasta juuri kokonaisia leipiä enää löydy. Ne eivät kuulemma mene kaupaksi. Kerran huomasin kaupan kylmähyllyssä valmiiksi keitettyjä ja kuorittuja kananmunia. Onko kyseessä uusavuttomuus, kiire vai laiskuus, kun ei enää voida keittää ja kuoria kananmuniakaan itse?
Kohta pääsee kuntoilemaan haravoinnin parissa.
Tuija Helander
Koti olisi kuitenkin luontevin paikka liikunnan lisäämiseen arjessa. Esimerkiksi viikkosiivous käy hyvin kuntolenkistä. Kun on ”puristellut” petivaatteet, piiskannut matot, imuroinut ja luutannut lattian sekä pyyhkinyt pölyt on samalla hoitunut sekä kävelylenkki että kuntosali. Omakotitalossa, ja etenkin sen pihalla, kuntosalia vasta piisaakin. Ruohonleikkuu, haravointi ja lumityöt käyvät jo kovasta treenistä. Kun lisäksi hoitaa kaupassa käynnit ja pienet asioimisreissut työmatkoista puhumattakaan pyörällä, saa jokaiseen arkipäivään liikettä huomaamatta.
Ja liikettä se on pienikin liike. Pienistä puroista kasvaa isompi virta ja kotoa löytyy aina pientä puuhaa (leivän siivutuksesta ja munan kuorimisesta lähtien). Kun pidät kodin kunnossa omin käsin, pysyt myös itse kunnossa. Toki myös liikuntaharrastuksilla on kodinhoidon ohella oma tärkeä roolinsa kestävyyden ja lihaskunnon, ja myös henkisen vireyden ylläpitämisessä.
Alussa mainitussa tutkimuksessa luvattiin, että elämäntapojen kuntoon laittamisesta on hyötyä myös 40 ikävuoden jälkeen. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, ehkä kannattaa siis aloittaa nyt.