Astun tutulle polulle ja tunnen kuinka hyvä olo valtaa mielen. Juuri hetki sitten olin vielä aivan rättiväsynyt ja mieli kireällä. Fiilis nousi nopeasti. Se fiilis joka tuo myös mielenrauhaa ja rentouttaa kehon.

Luon­to te­kee tai­ko­jaan myös tap­pe­lu­pu­ka­reil­le, jot­ka yh­täk­kiä pu­hal­ta­vat yh­teen hii­leen ja kä­ve­le­vät vie­re­tys­ten su­las­sa so­vus­sa nau­ra­en tois­ten­sa ju­tuil­le. Tie­sit­kö, et­tä myös lap­sil­la voi ol­la stres­siä? Met­sä saa lap­sen ais­tit he­rää­mään raik­kaas­sa il­mas­sa, avaa sil­mät ja mie­len uu­sil­le seik­kai­luil­le. Lap­sen stres­sin­sää­te­ly­ky­ky ke­hit­tyy koko lap­suu­den ajan ja tar­vit­see apua ja tu­kea rau­hoit­tu­mi­seen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Veljekset Pyhäjärvi-instituutin luontopolulla.

Hanna Setälä

Kor­viin kan­tau­tuu pui­den leh­tien ka­hi­na, sama tuu­len­vi­re joka hei­lut­taa leh­tiä, hei­lut­taa myös hiuk­sia. Hen­gi­tän sy­vään. Tääl­lä ei­vät sei­nät kaa­du pääl­le. Ei­kä tar­vit­se sii­vo­ta le­lu­ja lei­kin jäl­keen. Jes!

Kuo­pus on löy­tä­nyt ison ke­pin jol­la ta­sa­pai­noi­lee as­kel as­ke­leel­ta eteen­päin. Tai­taa ol­la vä­hän pai­na­vam­pi, mut­ta sin­nik­kääs­ti hän sitä kan­taa mu­ka­naan. Vä­lil­lä se toi­mit­taa mie­kan vir­kaa jol­la so­hi­taan mie­li­ku­vi­tuk­sen kera koh­ti vih­re­ää ja tum­maa met­sää. Vä­lil­lä hor­ju­taan pit­kos­puil­la, kep­pi aut­taa py­sy­mään pa­rem­min pys­tys­sä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Keppi kulki mukana koko retken ajan.

Hanna Setälä

Esi­koi­nen on tie­ten­kin et­si­mäs­sä aar­re­ki­viä. Tas­kut jo val­miik­si täy­teen ah­det­tui­na... – ti­mant­ti­ki­viä. Kä­det ja kyn­nen alu­set li­as­sa hän juos­ten tu­lee hy­myil­len esit­te­le­mään löy­dök­si­ään. Tämä vas­ta on­kin maa­il­man hie­noin kivi! Niin­hän se on.

Mil­lai­nen suh­de si­nul­la on luon­toon? Luon­nos­sa ei tar­vit­se teh­dä mi­tään eri­tyis­tä, voit naut­tia het­kes­tä vain kä­vel­len tai is­tu­en. Jo se aut­taa pa­lau­tu­maan ar­jen kuor­mi­tuk­ses­ta. Luon­to hy­väk­syy si­nut juu­ri sel­lai­se­na kuin olet.

Toi­von, et­tä omat lap­set löy­täi­si­vät met­sän rau­han vie­lä ai­kui­si­na. On­nek­si tääl­lä maal­la asu­es­sa luon­to­suh­de ke­hit­tyy vä­hän myös it­ses­tään.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mitähän tuolla on?

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Reitillä oli myös jänniä pitkospuita.

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Käräjämäellä.

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Täällä riittää kiviä valloitettavaksi.

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Puun juuret kiinnostavat.

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

”Asuukohan tuolla joku?” mietti esikoinen.

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Miten sinä sinne pääsit?

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Pururadalla kamujen kanssa mustikoita etsimässä.

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuka ekana alhaalla – tai ylhäällä?

Hanna Setälä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Evästauot kruunaavat retken.

Hanna Setälä

Luottoherkku

Elo­kuun puo­li­vä­lis­sä juh­lit­tiin kuo­puk­sen 3-vuo­tis­synt­tä­rei­tä. Tee­ma­na oli san­ka­rin toi­vees­ta Ryh­mä hau, kun on niin kova fani. Suo­sik­ki­herk­ku­ni suk­lai­sen tah­mea brow­nie, jos­sa on kek­si­tai­ki­naa pääl­lä eli broo­kie, pää­si täl­lä ker­taa tar­jot­ta­vien lis­tal­le, ja oh­jeen ai­on nyt kans­sa­si ja­kaa. Tätä suo­sit­te­len tes­taa­maan he­ti­mi­ten, vaik­kei juh­lia oli­si­kaan tie­dos­sa. Omas­ta mie­les­tä­ni tämä on par­hain­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä ja jää­kaap­pi­kyl­mä­nä, toi­sil­le mais­tuu läm­pi­mä­nä. Al­ku­pe­räi­sen oh­jeen olen löy­tä­nyt Kaa­kao ker­ma­vaah­dol­la -blo­gis­ta, päh­ki­nät jä­tin pois. Oh­je ku­van al­la.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Juhlahumua.

Hanna Setälä

Brownietaikina (pellillinen):

250 g voi­ta

200 g tum­maa suk­laa­ta

3,5 dl so­ke­ria

4 mu­naa

4 dl veh­nä­jau­ho­ja

2 tl va­nil­ja­so­ke­ria

0,5 tl suo­laa

1. Lai­ta uu­ni läm­pe­ä­mään 200 as­tee­seen.

2. Su­la­ta voi kat­ti­las­sa. Pa­loit­te­le suk­laa jouk­koon, ota kat­ti­la lie­del­tä ja se­koi­ta ta­sai­sek­si.

3. Vat­kaa mu­nat ja so­ke­ri. Li­sää voi-suk­laa­se­os.

4. Li­sää veh­nä­jau­hot, va­nil­ja­so­ke­ri, ja suo­la.

5. Le­vi­tä tai­ki­na lei­vin­pa­pe­ril­la vuo­ra­tul­le pel­lil­le.

6. Lai­ta uu­niin alim­mal­le ta­sol­le noin 10–12 mi­nuu­tik­si. It­sel­lä oli 10 mi­nuut­tia.

Coo­kie­tai­ki­na:

250 g voi­ta

2 mu­naa

2 dl so­ke­ria

5 dl veh­nä­jau­ho­ja

2 tl va­nil­ja­so­ke­ria

2 tl lei­vin­jau­het­ta

200 g suk­laa­ta

(sor­mi­suo­la)

1. Vaah­do­ta voi ja so­ke­ri. Li­sää mu­nat yk­si ker­ral­laan se­kaan.

2. Se­koi­ta kes­ke­nään veh­nä­jau­hot, lei­vin­jau­he ja va­nil­ja­so­ke­ri. Li­sää jouk­koon.

3. Rou­hi suk­laa pa­loik­si ja se­koi­ta jouk­koon.

4. Lai­ta lu­si­kal­la pie­niä ke­ko­ja brow­nie­poh­jan pääl­le. Ri­pot­te­le ha­lu­tes­sa­si pääl­le hie­man sor­mi­suo­laa.

5. Pais­ta uu­nis­sa vie­lä toi­set 10–12 mi­nuut­tia, kun­nes kek­si­tai­ki­na al­kaa saa­da vä­hän vä­riä pin­taan, mut­ta on vie­lä peh­me­ää. It­se pi­dän mo­lem­mil­la ker­roil­la uu­nis­sa 10 mi­nuut­tia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Päälle ripoteltu suola korostaa brookien makuja.

Hanna Setälä

Ma­kei­ta het­kiä!