"Elämässä on lopulta aika vähän todellisia umpikujia. Kun kaikki ihmiset vain lukisivat enemmän ja harrastaisivat taiteita, he oppisivat, että vaihtoehtoja on aina olemassa. Taiteen avulla oppii tunnistamaan omia tunteitaan ja ilmaisemaan niitä."

Suvi Ahola

Muistan monet vaiheet elämästäni sen mukaan, mitä kirjoja olen silloin lukenut. Oli Tiina-kirjat, Laurat, Nälkäpelit… Ne eivät olleet vain paperia kansien välissä yöpöydällä, vaan uusia kokemuksia ja maailmoja, ennennäkemättömiä seikkailuja. Kirjat avarsivat maailmankuvaa ja päästivät mukaan sellaisiin tapahtumiin, jotka muuten olisi jäänyt kokematta. Vaikka asun omakotitalossa maalla, olen ollut mukana kerrostaloarjessa lähiössä. Vaikka en ole koskaan käynyt Amerikassa, olen kokenut miltä New Yorkin kadut näyttävät. Vaikka en ole elänyt nuoruutta useita vuosikymmeniä sitten, olen päässyt kurkistamaan miltä se näytti.

Maailmankuvani ja arvoni ovat rakentuneet myös yllättävän paljon sen pohjalta mitä olen lukenut. Omia ajatuksiaan joutuu haastamaan ja saa uusia näkökulmia tuttuihin asioihin. Mukaan tarttuu sanoja ja sanontoja, joita ei jokapäiväisissä keskusteluissa kuulisi. Tällä hetkellä lukeminen jää hieman vähemmälle lukuajan kuluessa lähinnä kirjoituksiin valmistautumiseen. Uskon silti, että lukeminen on harrastus, joka tulee kulkemaan mukana koko elämäni. Parasta on tunne, kun hyvää kirjaa ei malttaisi millään laskea käsistään.

On sääli, että niin monet nuoret jättävät kirjat hyllyihin. Lukemisen tarjoamien elämysten ja hyötyjen arvo on valtava. Lukeminen luo niin empatiaa, vuorovaikutustaitoja kuin luovuutta. Se on vastapainoa stressaavalle arjelle ja hektiselle maailmalle. Surullisen usein vähiten lukevat juuri heikoimmasta sosioekonomisesta taustasta tulevat lapset ja nuoret. Vaikka juuri silloin, kun muu maailma ympärillä on säröinen, lukemisen tuki voisi olla suurin. Kirjat tarjoavat toivoa paremmasta ja luovat luottamusta tulevaisuuteen. Lukuintoon vaikuttaa suuresti myös kotona olevien kirjojen määrä. Lukemiseen kannustava ympäristö tarjoaa parhaat mahdolliset eväät elämään.

55 000 sanan eroa ei kannata väheksyä, se on todella iso.

Vaikka kylästä olisi monet muut palvelut kadonneet, kirjasto on kuitenkin usein vielä jäljellä. Kirjastot ovat todellakin kokoaan suurempia. Yhden rakennuksen sijaan kyseessä on satojen maailmojen, ajatusten ja kulttuurien kokonaisuus. Kirjastot ovat varsinkin syrjäseuduilla todellisia kulttuurin kehtoja. Ne ovat paikkoja kohtaamisille ja luovuudelle. Kulttuuripalvelu, josta toivottavasti pidetään kiinni jatkossakin. Vaikka muuta tekemistä tai harrastusta ei keksisi, kirjojen kanssa pääsee matkalle, joka voi viedä mukanaan useiksi vuosiksi. Lukeminen on ilmainen ja helppo harrastus, jonka parissa voi viettää juuri niin paljon tai vähän aikaa, kun haluaa.

Ja vaikka tästä lauseesta on jo hieman kulunut tullutkin, mainitaan se nyt vielä. Kirjoja vapaa-ajalla lukeva nuori osaa jopa 70 000 sanaa, nuori, joka ei lue, vain 15 000 sanaa. 55 000 sanan eroa ei kannata väheksyä, se on todella iso. Niin iso, että sen varassa voi olla koko tulevaisuus.