Blogi
Sara
 
Nyman
Moikka! Olen Sara, 18-vuotias lukiolainen Yläneeltä. Innostun niin kirjallisuudesta, maailman parantamisesta kuin arkisesta elämästäkin. Kouluprojektien lisäksi vapaa-aikani kuluu teatterissa, isostoiminnassa, valokuvaten, politiikan maailmassa sekä kirjoja lukien. Blogissa ajatuksia sekä kotiseudulta että lukiosta käsin, ja siitä matkalta. Maaseudun elämää nuoren silmin nähtynä. Pieniä paloja ja hetkiä niin arjesta kuin juhlastakin. ”I wish my eyes could take photos.”
7.9.2018 14.18

Saran sarka: Näpit irti!

Sara Nyman

Ilkeitä sanoja koulun käytävillä. Nyrkin tummentamia silmänalusia. Suuhun tungettuja syövyttäviä pattereita. Uutisia koulu­kiu­saa­mi­sesta vyöryy silmillemme usein. Liian usein.

Ne ovat jär­kyt­tä­viä, ker­to­vat ta­ri­noi­ta joi­den ei pi­täi­si ol­la ke­nen­kään nuo­ren ko­ke­muk­sia. Vaik­ka on­gel­ma on edel­leen ole­mas­sa, kou­lu­kiu­saa­mis­ta on myös tut­ki­tus­ti saa­tu vä­hen­net­tyä. Ih­mi­set ja­ka­vat tun­teen sii­tä, et­tei näin sai­si ol­la ja asi­aan pi­tää puut­tua. Tah­to­ti­la on yh­tei­nen, vaik­ka konk­reet­ti­sia te­ko­ja kaik­ki meis­tä ei­vät ken­ties oli­si­kaan teh­neet. Har­vem­min tör­mää kes­kus­te­luun, jos­sa vä­hä­tel­täi­siin kou­lu­kiu­saa­mis­ta tai väi­tet­täi­si sen joh­tu­van vain kiu­sat­ta­vis­ta it­ses­tään.

Toi­sin on kun pu­hu­taan nuor­ten koh­taa­mas­ta sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä. Sen kuu­lee joh­tu­van niin tyt­tö­jen lii­an ly­hyis­tä ha­meis­ta, tur­ha­mai­ses­ta pik­ku­a­si­ois­ta va­lit­ta­mi­ses­ta kuin ta­pah­tu­mien lii­oit­te­le­mi­ses­ta. Ei­hän täs­sä nyt oi­kees­ti oo mi­tään on­gel­maa! Sii­nä mis­sä kiu­saa­mi­nen myön­ne­tään va­ka­vak­si on­gel­mak­si, sek­su­aa­li­nen häi­rin­tä näh­dään lä­hin­nä tur­ha­na huu­te­lu­na. Et­tei vaan oli­si #me­too uu­ti­set vie­neet jo vä­hän lii­kaa pals­ta­ti­laa leh­dis­tä­kin!

Sek­su­aa­li­nen häi­rin­tä on kui­ten­kin ihan yh­tä tuo­mit­ta­vaa, äl­löt­tä­vää ja sy­vät ar­vet jät­tä­vää kuin mikä ta­han­sa muu kiu­saa­mi­sen muo­to. Se ei joh­du ke­nen­kään ha­meen mi­tas­ta tai hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta omi­nai­suuk­sis­ta. Se ei pois­tu la­kai­se­mal­la sitä ma­ton al­le tai ajat­te­le­mal­la, et­tä ei­hän mei­dän kou­lus­sa mi­tään ta­pah­du. Hä­pe­äl­lis­tä ei ole myön­tää to­si­a­si­oi­ta ja puut­tua nii­hin. Hä­pe­äl­lis­tä on se jos kat­som­me ta­pah­tu­mia läpi sor­mien ja ajat­te­lem­me, et­tä mi­täs meni häi­rin­nän uh­rik­si, ai­ka kyl­lä pa­ran­taa haa­vat. Nii­den haa­vo­jen ei oli­si pi­tä­nyt kos­kaan syn­ty­ä­kään.

Pe­las­ta­kaa lap­set ry:n täl­lä vii­kol­la jul­kai­se­man sel­vi­tyk­sen mu­kaan yli 30 pro­sent­tia nuo­ris­ta on näh­nyt tois­ten las­ten ja nuor­ten te­ke­mää sek­su­aa­lis­ta häi­rin­tää di­gi­taa­li­ses­sa me­di­as­sa vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na. Tä­män li­säk­si häi­rin­tää ko­e­taan niin kou­luis­sa, kou­lu­mat­koil­la kuin har­ras­tuk­sis­sa­kin.

Sa­mas­sa ky­se­lys­sä sel­vi­si myös, et­tä las­ten ja nuor­ten mie­les­tä kou­luis­sa ei tar­jo­ta riit­tä­väs­ti tie­toa ja toi­min­ta­oh­jei­ta sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä. Kai­kil­la, jot­ka ovat nuor­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä, on vel­vol­li­suus neu­voa ja tu­kea hei­tä. Toi­von, et­tä maas­sam­me kas­vaa seu­raa­va su­ku­pol­vi, jol­le jo­kai­sen oi­keus omaan tur­val­li­seen ti­laan on it­ses­tään­sel­vyys ja kai­kes­ta ko­ke­mas­taan kiu­saa­mi­ses­ta on hy­väk­syt­tä­vää ker­toa tur­val­li­sel­le ai­kui­sel­le. Kun pu­hu­taan sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä, pu­hu­taan ai­na her­kis­tä ja hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta. Eri­tyi­ses­ti näin on sil­loin, kun ky­sees­sä ovat nuo­ret. Häi­rin­tä ei kuu­lu sen enem­pää nuo­ruu­teen kuin mi­hin­kään muu­hun­kaan elä­män­vai­hee­seen.

Niin kau­an, kuin yk­si­kin nuo­ri käy il­tai­sin nuk­ku­maan miet­tien mik­si juu­ri mi­nun ra­ja­ni ri­kot­tiin, kes­kus­te­lu häi­rin­näs­tä ei ole men­nyt lii­an pit­käl­le tai ole tur­haa. Kes­kus­te­lu on vas­ta al­kua sil­le muu­tok­sel­le, jon­ka on ta­pah­dut­ta­va. Häi­rin­näl­le on sa­not­ta­va kaik­kien yh­des­sä ei!