Blogi
Raita
 
Markula
Hei! Täällä Raita Markula, parikymppinen Köyliin flikka, kokka kohti tulevaisuuden tyrskyjä ja juuret syvällä kotiseudun pelloilla ja metsissä. Intohimona maatalous, varsinkin nautakarja, ja eteenpäin ajavana voimana kova tahto tehdä maataloudesta toimivaa ja kannattavaa kaikille, niin viljelijälle, kuluttajalle kuin maaemollekin. Tämän blogin aiheet siis pyörivät vahvasti maatalousteeman ympärillä, ja lisäpotkua ja uusia ajatuksia on käyty hakemassa myös maailman toiselta laidalta, Uudesta-Seelannista.
24.4.2016 9.21

Märepaloja: Helppoa kuin heinänteko

Uuden-Seelannin lauhkeammassa ilmastossa karja ei tarvitse suojaa talvipakkasilta.

Uuden-Seelannin lauhkeammassa ilmastossa karja ei tarvitse suojaa talvipakkasilta.

Raita Markula

Tuo otsikon sanonta jaksaa vuodesta toiseen hämmentää minua, ja olen aika varma että se on alun perin tarkoitettu ironiseksi huomautukseksi, sillä mitä vanhemmaksi tulen ja mitä useampia työmaita näen, sitä varmempi olen siitä, että heinäntekoa voi kuvailla monilla adjektiiveilla mutta ”helppo” ei todellakaan kuulu niihin. Rehunteko voi mennä pieleen monella tapaa: sade iskee kesken paalaamisen, kone hajoaa, koko pelto on niin märkä tai kuiva että koko kasvusto kuolee ennen kuin ehtii kasvaakaan... Ja säilörehun paalaaminen modernilla konekannalla on lastenleikkiä verrattuna vanhanajan heinäntekoon, jossa aurinkoista säätä tarvittiin viikoiksi, jotta sato olisi leikattavissa ja kuivuisi kunnolla ennen paalausta, eikä homehtuisi kasoihin pellolle.

Ja kyl­lä, hei­nän­te­ko on täs­sä ver­taus­ku­va koko maan­vil­je­lys­toi­mel­le. Usein tun­tuu, et­tä asi­aan vih­kiy­ty­mät­tö­mät pi­tä­vät maan­vil­je­li­jöi­tä ai­ka etuo­i­keu­tet­tu­na: ne­hän vain ke­vääl­lä kyl­vä­vät ja syk­syl­lä kor­jaa­vat sa­don, ja lo­pun ai­kaa nos­ta­vat tu­kia! Ja kar­ja­ta­lous se vas­ta help­poa ja mu­ka­vaa on: saa leik­kiä sö­pö­jen eläin­ten kans­sa, ja kun­ta kus­tan­taa loma-apu­lai­sen sik­si ai­kaa kun isän­tä ja emän­tä käy­vät Ka­na­ri­al­la.

To­tuus on kui­ten­kin vä­hän toi­nen: maan­vil­je­lys on par­haim­mil­laan, tai pa­him­mil­laan, työ­tä vuo­rot­ta ja vas­tuu­ta vail­la tau­ko­ja, höys­tet­ty­nä jat­ku­val­la pe­lol­la sii­tä, et­tä jo­kin it­ses­tä riip­pu­ma­ton voi­ma tu­lee ja vie koko vuo­den tu­lot. Mo­nil­la vil­je­li­jöil­lä on val­ta­vas­ti lai­naa, sil­lä toi­min­nan laa­jen­nus­pai­neet ja sää­dök­sien jat­ku­va uu­siu­tu­mi­nen pa­kot­ta­vat hin­ta­viin in­ves­toin­tei­hin, ja jo­ka­vuo­ti­set lan­noi­te-, rehu- ja muut tar­vi­ke­ku­lut vie­vät oman osan­sa. Suo­men le­vey­sas­teil­la kas­vu­kau­den ly­hyys ja tal­ven kyl­myys li­sää­vät ra­ken­nus­kus­tan­nuk­sia, mut­ta sa­mal­la vä­hen­tä­vät tuot­toa. Sik­si val­ti­on tuki on mo­nel­le vil­je­li­jäl­le eli­neh­to, ja sen vii­väs­ty­mi­nen ai­heut­taa kaa­os­ta, ku­ten men­neen tal­ven tu­kik­rii­si trak­to­ri­mars­sei­neen ja kuo­hut­ta­vi­ne ta­pauk­si­neen osoit­ti.

Jos tot­ta pu­hu­taan, niin maan­vil­je­lys on yk­si epä­miel­lyt­tä­vim­piä am­mat­te­ja mi­hin täs­sä maas­sa voi lail­li­ses­ti ryh­tyä.

Mik­si ku­kaan sit­ten vai­vau­tuu? Mik­si har­joit­taa maan­vil­je­lys­tä Suo­mes­sa, kun voi­sim­me vain tuo­da kai­ken ul­ko­mail­ta, mis­sä olo­suh­teet sal­li­vat te­hok­kaam­man vil­je­lyn ja use­am­pia sa­to­ja vuo­des­sa? Niin, mik­si to­si­aan. Syy­nä ei ai­na­kaan ole raha, sil­lä lä­hes mil­lä ta­han­sa muul­la alal­la voi tie­na­ta sa­man ver­ran tai huo­mat­ta­vas­ti enem­män ja pal­jon vä­hem­mäl­lä vai­val­la ja si­tou­tu­mi­sel­la. Jos tot­ta pu­hu­taan, niin maan­vil­je­lys on yk­si epä­miel­lyt­tä­vim­piä am­mat­te­ja mi­hin täs­sä maas­sa voi lail­li­ses­ti ryh­tyä.

Mut­ta. Jos Suo­mes­sa ei vil­jel­täi­si maa­ta ja kas­va­tet­tai­si kar­jaa, niin mitä ta­pah­tui­si? Kaik­ki kau­niit pel­to­mai­se­mat pus­kit­tui­si­vat, luon­non­hoi­to­a­lu­eet ja kau­niit ran­ta-alu­eet kas­vai­si­vat um­peen lai­dun­nuk­sen puut­tees­sa ja tie­ten­kin kaik­ki maa­ta­lou­sy­rit­tä­jät ja -työn­te­ki­jät me­net­täi­si­vät työn­sä, ja hei­tä kui­ten­kin on täs­sä maas­sa yli sa­ta­tu­hat­ta.

Enää ei sai­si uu­sia pe­ru­noi­ta ja ma­kei­ta tuo­rei­ta man­si­koi­ta suo­raan to­ril­ta tai tuot­ta­jal­ta, kaik­ki vi­han­nek­set mais­tui­si­vat lai­me­am­mil­ta, sil­lä ne pi­täi­si poi­mia vä­hän raa­koi­na, jot­ta ne kes­täi­si­vät kul­je­tuk­sen, kaik­ki liha oli­si pa­kas­tet­tua ja mah­dol­li­ses­ti kas­va­tus­ta­voil­taan Suo­men eet­ti­set vaa­ti­muk­set alit­ta­vaa...

Krii­sien va­ral­ta oma­va­rai­suus on tär­ke­ää näin pie­nel­le ja syr­jäi­sel­le val­ti­ol­le.

Ja suo­ma­lai­sia tuot­tei­ta myös vie­dään ul­ko­mail­le: ko­ti­maam­me kuu­luu muun mu­as­sa maa­il­man suu­rim­piin kau­ran tuot­ta­jiin sekä vie­jiin, ja kas­va­tam­me myös pe­rä­ti nel­jä­so­san maa­il­man ku­mi­nas­ta. Li­säk­si ruu­an tuo­mi­nen muu­al­ta aset­tai­si mei­dät ikä­vän ris­kin al­le: en­tä jos kul­je­tuk­set lop­pu­vat? Krii­sien va­ral­ta oma­va­rai­suus on tär­ke­ää näin pie­nel­le ja syr­jäi­sel­le val­ti­ol­le.

Mie­les­tä­ni tär­kein point­ti ko­ti­mai­ses­sa ruu­an­tuo­tan­nos­sa on sen tur­val­li­suu­den ja työl­lis­tä­vän vai­ku­tuk­sen sekä ym­pä­ris­töl­lis­ten ar­vo­jen ohel­la yl­peys omas­ta maas­ta ja sen an­ti­mis­ta. Se yl­peys, ja halu siir­tää sitä eteen­päin tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le on mie­les­tä­ni tär­keä, kan­ta­va voi­ma ko­ti­mai­sen maa­ta­lou­den yl­lä­pi­tä­mi­ses­sä, ja sen ni­mis­sä meis­tä jo­kai­sen tu­li­si va­li­ta ruo­kaa, jon­ka kyl­jes­sä si­ni­val­koi­nen lip­pu ker­too ko­ti­mai­suu­des­ta ja puh­tau­des­ta.