Blogi
Raita
 
Markula
Hei! Täällä Raita Markula, parikymppinen Köyliin flikka, kokka kohti tulevaisuuden tyrskyjä ja juuret syvällä kotiseudun pelloilla ja metsissä. Intohimona maatalous, varsinkin nautakarja, ja eteenpäin ajavana voimana kova tahto tehdä maataloudesta toimivaa ja kannattavaa kaikille, niin viljelijälle, kuluttajalle kuin maaemollekin. Tämän blogin aiheet siis pyörivät vahvasti maatalousteeman ympärillä, ja lisäpotkua ja uusia ajatuksia on käyty hakemassa myös maailman toiselta laidalta, Uudesta-Seelannista.
13.5.2016 8.35

Märepaloja: Vallan­ku­mouk­sel­linen vihannes

Ihminen on luonnostaan sekasyöjä, ei liha- eikä kasvisruokailija!

Ihminen on luonnostaan sekasyöjä, ei liha- eikä kasvisruokailija!

Vähemmän lihaa ja kotimaista ruokaa lautasille, se on ollut toistuva teema niin tässä blogissa kuin yleisessä ravit­se­mus­kes­kus­te­lus­sakin. Yksi kysymys jää kuitenkin usein vaille vastausta: mitä syödä lihan sijasta? Kasvis­ruo­kai­lijan kun tulee olla tarkkana, että saa ravinnostaan riittävästi proteiineja ja aminohappoja, joita lihansyöjä saa ruuastaan lähes automaattisesti. Vaihtoehtoja lihalle toki on markkinoilla, mutta niistä suurin osa on tuontitavaraa, kuten soijapohjaiset tofutuotteet tai homesienestä jalostettu quorn. Näin siis lihan vähentäminen on ristiriidassa kotimaisuuden kanssa.

Tä­hän on­gel­maan saat­taa kui­ten­kin ol­la tu­los­sa apu: nyh­tö­kau­ra. Nyh­tö­kau­ra on suo­ma­lai­sen elin­tar­vi­ke­tie­teen toh­to­rin Reet­ta Ki­ve­län ke­hit­tä­mä pro­tei­i­ni­pi­toi­nen elin­tar­vi­ke, joka val­mis­te­taan kau­ras­ta, här­kä­pa­vus­ta ja kel­ta­her­nees­tä, kaik­ki Suo­mes­sa mai­ni­os­ti me­nes­ty­viä vil­je­ly­kas­ve­ja. Sen pro­tei­i­ni­pi­toi­suus on 30 %, mikä on jopa hie­man enem­män kuin jau­he­li­hal­la, ja se si­säl­tää kaik­ki ih­mi­sen tar­vit­se­mat ami­no­ha­pot. Ruu­an­lait­to-omi­nai­suuk­sil­taan nyh­tö­kau­ra on ide­aa­li kii­rei­sel­le ny­kyih­mi­sel­le, sil­lä se on esi­kyp­sen­net­tyä ja tar­vit­see vain läm­mi­tyk­sen pan­nul­la, jos si­tä­kään. Sitä voi käyt­tää kor­vaa­maan no­pei­ta ja help­po­ja li­ha­ruo­kia, ku­ten jau­he­li­haa tai broi­le­ri­sui­ka­lei­ta. Ma­ku­kin on tes­taa­jien ker­to­man pe­rus­teel­la li­hai­sa, ja myyn­tiin on tu­los­sa kol­me maus­te­vaih­to­eh­toa: maus­ta­ma­ton, kaf­fir­li­me-see­sa­mi-in­ki­vää­ri, ja to­maat­ti-sa­vu­pap­ri­ka-ko­ri­an­te­ri.

Nyh­tö­kau­raa ryh­dy­tään en­sin val­mis­ta­maan pel­käs­tään Suo­men mark­ki­noil­le, mut­ta Ki­ve­län Gold&Green-yri­tyk­sen pyr­ki­myk­se­nä on laa­jen­taa myyn­tiä ul­ko­mail­le­kin ja teh­dä täs­tä in­no­vaa­ti­os­ta Suo­men ta­lout­ta pi­ris­tä­vä vien­ti­tuo­te. Tä­hän on hy­vät edel­ly­tyk­set, mi­kä­li tuo­tan­to saa­daan ri­pe­äs­ti käyn­tiin ja hin­ta­ta­so py­sy­mään al­hai­se­na, sil­lä kas­vis­ruu­an suo­sio län­si­mais­sa kas­vaa jat­ku­vas­ti ja uu­sil­le li­han kor­vaa­jil­le löy­tyy mark­ki­na­ra­ko­ja. Myös Suo­men mai­ne puh­taa­na ja tur­val­li­se­na tuo­tan­to­maa­na on lyö­mä­tön valt­ti­kort­ti, mi­kä­li se vain osa­taan tuo­da riit­tä­vän pon­nek­kaas­ti esiin tuo­tet­ta brän­dä­tes­sä.

Ai­ka mo­nel­la tun­tuu ny­kyi­sin ole­van sel­lai­nen has­su aja­tus, et­tä kas­vis­ruo­kaa ei voi syö­dä, jos ei ole jo­ten­kin re­kis­te­röi­ty­nyt kas­vis­syö­jä ja toi­sin­päin: jos ha­lu­aa syö­dä kas­vis­ruo­kaa, ei voi enää kos­kaan syö­dä li­haa.

Hin­ta ja saa­ta­vuus ovat vie­lä ky­sy­mys­merk­ke­jä. Näil­lä nä­ky­min ki­lo­hin­ta tu­lee keik­ku­maan sa­mois­sa lu­ke­mis­sa kuin hy­vän jau­he­li­han, ja sekä K- et­tä S-ryh­mät ja Stock­man­nit ovat kiin­nos­tu­nei­ta ot­ta­maan tou­ko­kuun ai­ka­na mark­ki­noil­le tu­le­van tuot­teen va­li­koi­miin­sa. Kan­nat­taa siis pi­tää sil­män­sä ja mie­len­sä avoi­mi­na ja ta­va­tes­saan an­taa mah­dol­li­suus täl­le ko­ti­mai­sel­le pro­tei­i­ni­pom­mil­le! Vaik­kei oli­si ai­ko­mus­ta­kaan ryh­tyä kas­vis­syö­jäk­si, ei ker­ran ko­kei­lus­ta ole hait­taa, ja jos tuot­tee­seen ty­käs­tyy, niin jo yk­si kas­vis­ruo­ka­päi­vä vii­kos­sa on po­si­tii­vi­nen il­mas­to­te­ko.

Yli­pää­tään ai­ka mo­nel­la tun­tuu ny­kyi­sin ole­van sel­lai­nen has­su aja­tus, et­tä kas­vis­ruo­kaa ei voi syö­dä, jos ei ole jo­ten­kin re­kis­te­röi­ty­nyt kas­vis­syö­jä ja toi­sin­päin: jos ha­lu­aa syö­dä kas­vis­ruo­kaa, ei voi enää kos­kaan syö­dä li­haa. Tätä mus­ta­val­kois­ta ajat­te­lua on mo­lem­mis­sa ”lei­reis­sä”: it­se koin tä­män jos­kus jär­ky­tyk­se­nä ky­läil­les­sä­ni kas­vis­syö­jä­tut­ta­va­ni luo­na. Hän lait­toi it­sel­leen kas­vik­sia ja mi­nul­le pih­vin, vaik­ka olin usei­ta ker­to­ja sa­no­nut et­tä voin, ja suo­ras­taan ha­lu­an, syö­dä sa­maa ruo­kaa kuin hän­kin. Se vain ei käy­nyt, kos­ka olin­han vi­ral­li­ses­ti li­han­syö­jä. Tätä kaa­vaa oli­si mie­les­tä­ni syy­tä jo läh­teä mur­ta­maan, sil­lä olen ai­ka var­ma et­tä maa­il­mas­sa on mui­ta­kin, jot­ka ei­vät erot­te­le ruo­kia liha- ja kas­vis­syö­jil­le so­pi­viin. On vain ruo­kaa, ja ruo­ka on voit­to­puo­li­ses­ti hy­vää, oli sii­nä sit­ten eläin­tä tai ei.

Tä­ten siis ke­ho­tan tei­tä, rak­kaat lu­ki­jat, liit­ty­mään ruo­ka­syr­jin­nän vas­tai­seen val­lan­ku­mouk­seen ja tu­ke­maan sa­mal­la suo­ma­lais­ta ruu­an­tuo­tan­toa ja kek­se­li­äi­syyt­tä: ko­keil­kaa nyh­tö­kau­raa tai muu­ta kas­vis­ruo­kaa vaik­ka edes ker­ran, ja kat­so­kaa, muu­tut­te­ko maa­gi­ses­ti kas­vis­syö­jik­si tai jät­tää­kö eläinp­ro­tei­i­nin päi­vä­an­nok­sen puu­te tyh­jän olon. (Ilon­pi­laus: vas­taus kum­paan­kin ky­sy­myk­seen on ei.)