”Jos ei maailma muut opet ni hiljaa kävelemmää”. Poluntallaajan mietelause näin korona-arestissa…

Tänä vii­kon­lop­pu­na mi­nun piti ol­la Sak­sas­sa tii­rai­le­mas­sa lu­paa­via nuo­ria son­ni­poi­kia ja ah­mi­mas­sa par­saa, joka on juu­ri nyt par­haim­mil­laan sak­sa­lai­sil­la pel­loil­la. No, eh­kä en­si vuon­na par­sa­se­son­gin ai­kaan ti­lan­ne on toi­nen!

Tuos­sa sa­nan­las­kus­sa pii­lee kyl­lä suu­rem­pi­kin vii­saus. Mi­nus­ta se tar­koit­taa, et­tä iän myö­tä sitä (yleen­sä) ih­mi­nen vä­hän rau­hoit­tuu, ei ai­no­as­taan fyy­si­ses­ti, vaan en­nen kaik­kea mie­lel­tään. Ei tar­vit­se juos­ta kaik­kien koh­ko­tuk­sien pe­räs­sä, ei­kä myös­kään tar­vit­se ihan vält­tä­mät­tä sa­noa sitä vii­meis­tä sa­naa jo­kai­seen asi­aan.

Olen ai­na ol­lut sitä miel­tä, et­tä olen mie­lel­lä­ni vää­räs­sä, jos saan kun­non pe­rus­te­lut. Mo­nes­ti on käy­nyt niin, et­tä kun an­taa jos­sa­kin pe­rik­si ja myön­tää vail­la kat­ke­ruut­ta ja se­lit­te­lyä ole­van­sa vää­räs­sä, voi­kin kat­soa asi­aa hil­pe­äs­ti uu­del­ta kan­til­ta, ja jos on en­nak­ko­luu­lo­ton ja ute­li­as, voi yl­lät­tä­en löy­tää ai­van uu­sia maus­tei­ta elä­mään­sä.

It­sel­le­ni on käy­nyt näin äly­pu­he­li­mien ja so­si­aa­li­sen me­di­an kans­sa. Ai­jai kuin­ka än­ky­röin ja vas­tus­tin, et­tä kyl­lä säh­kö­pos­ti pöy­tä­ko­neel­la ja pu­he­lin tas­kus­sa on jo ihan riit­tä­vää kom­mu­ni­koin­tia. Ty­tär os­ti it­sel­leen äly­pu­he­li­men pal­jon en­nen mi­nua – no osal­taan syy oli myös sil­mi­tön nuu­kuu­te­ni – niin kau­an kuin van­has­sa ka­pu­las­sa hen­ki pi­hi­si, jur­nu­tin sen kans­sa.

Mut­ta erää­nä päi­vä­nä se tuli tien­sä pää­hän, ja pää­tin ko­keil­la elä­mää äly­luu­rin kans­sa. Os­tin yk­sin­ker­tai­sim­man trak­to­ri­mal­lin ja sa­noin sil­le, et­tä ole ys­tä­väl­li­nen ja to­dis­ta mi­nul­le, et­tä olen vää­räs­sä…

Olin kyl­lä jo vä­hän ai­kai­sem­min jou­tu­nut myön­tä­mään, et­tä jol­le­kin jos­sa­kin äly­pu­he­lin on to­del­la hyvä. Kä­vin ni­mit­täin 2015 kat­so­mas­sa, taas vaih­teek­si, lu­paa­via nuo­ria son­ni­poi­kia – sil­lä ker­taa Le­wi­sin saa­rel­la Ul­ko-Heb­ri­deil­lä. Nämä saa­ret­han si­jait­se­vat Skot­lan­nin län­si­ran­nal­la, At­lan­tin kai­na­los­sa, siel­tä jos läh­tee sou­ta­maan saa­kin sou­taa kau­an, kos­ka seu­raa­va py­säk­ki on New York.

Olen käy­nyt näil­lä puut­to­mil­la saa­ril­la jo kol­me ker­taa, nii­den ka­ruus pu­hut­te­lee jo­ta­kin mi­nus­sa, ja his­to­ria ja ta­ri­nat oi­kein huo­ku­vat maas­ta. Meri ja tai­vas ovat ai­na läs­nä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ulko-Hebridien jylhyyttä.

Riikka Palonen

Siel­lä Le­wi­sin saa­rel­la olin yö­tä ys­tä­vä­pa­ris­kun­nan luo­na, ja näin to­den te­ol­la, mi­ten äly­pu­he­lin toi­mii par­haim­mil­laan. Heil­lä on hy­vin pie­ni tila hy­vin pie­nes­sä ky­läs­sä – ja pa­ris­kun­nan mies on ol­lut si­dot­tu­na pyö­rä­tuo­liin jo yli 35 vuot­ta – hy­vä­kun­toi­nen lii­kun­na­no­pet­ta­ja ja rug­byn pe­laa­ja oli vain liu­kas­tu­nut ui­ma­hal­lis­sa ja hal­vaan­tu­nut kau­las­ta alas­päin. Pa­ris­kun­ta asui on­net­to­muu­den ta­pah­tu­es­sa Glas­gow’n kau­pun­gis­sa, mut­ta he päät­ti­vät sit­ten muut­taa ko­ti­saa­rel­leen ta­kai­sin.

Ra­ken­net­tiin talo, jos­sa on täy­sin es­tee­tön kul­ku pyö­rä­tuo­lil­le, ja kun mies sai kuin sai­kin toi­sen kä­si­var­ten­sa hie­man liik­ku­vak­si kun­tou­tuk­sen avul­la, hän opis­ke­li tie­to­tek­niik­kaa ja pe­rus­ti fir­man, joka in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä huo­leh­ti saar­ten kou­lu­jen tie­to­lii­ken­tees­tä. Sor­met ei­vät toi­mi­neet, mut­ta ran­tee­seen si­do­tun apu­vä­li­neen avul­la hän pys­tyi käyt­tä­mään sekä säh­köl­lä kul­ke­vaa pyö­rä­tuo­li­aan et­tä tie­to­ko­net­taan.

Vai­mo lait­toi pie­nen, mut­ta huo­lel­li­ses­ti va­li­koi­dun kar­jan, ja kun seu­ra­sin hä­nen mu­ka­naan lai­dun­kier­rok­sel­la, huo­ma­sin, et­tä hän ku­va­si koko ajan eläi­miä, ai­to­ja, lai­tu­mia – kaik­kea sitä, mitä kar­jan­kas­vat­ta­ja tark­kai­lee – ja lä­het­ti näi­tä ku­via mie­hel­leen. Näin mies oli mu­ka­na ti­lan ta­pah­tu­mis­sa ja pää­tök­sen­te­os­sa ai­van kuin hän oli­si ol­lut mu­ka­na kier­rok­sil­la. Pa­ris­kun­ta ei juu­ri käy­nyt mis­sään pois­sa ko­to­aan, mut­ta il­tai­sin he pi­ti­vät yh­teyt­tä ul­ko­maa­il­maan ja ih­mi­siin so­si­aa­li­sen me­di­an vä­li­tyk­sel­lä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Laitumet Atlantin kainalossa.

Riikka Palonen

Is­tu­es­sam­me il­taa tak­ka­tu­len ja vii­ni­la­sin ää­res­sä myön­sin ilol­la ja au­liis­ti ol­lee­ni vää­räs­sä – kyl­lä täl­lä tek­no­lo­gi­al­la voi­daan saa­da myös pal­jon hy­vää ai­kaan. Ys­tä­vä­ni viet­ti­vät täy­si­pai­nois­ta elä­mää, ja­koi­vat far­min ilot ja su­rut, ta­pa­si­vat ys­tä­viä, ja mies vie­lä elät­ti hei­dät fir­mal­laan.

Nyt tä­män ko­ro­na­ti­lan­teen ai­ka­na olen saa­nut to­de­ta it­se­ni­kin koh­dal­la, mitä nämä lait­teet par­haim­mil­laan voi­vat tar­jo­ta. Sen si­jaan, et­tä is­tui­sin ypöyk­sin ko­to­na ja mu­reh­ti­sin, mi­ten pe­ruu­tet­tu kesä vei ko­run­te­ki­jäl­tä ja ta­ri­nan­ker­to­jal­ta kaik­ki tie­naa­mis­ti­lai­suu­det ja so­si­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen, olen­kin pää­ty­nyt puu­haa­maan ne­tis­sä kan­sain­vä­li­ses­sä ta­ri­nan­ker­to­jien po­ru­kas­sa.

Vii­me maa­nan­tai­na ker­roin äly­kän­ny­käl­le­ni ta­ri­nan leh­mäs­tä­ni Se­o­nai­dis­ta ja sii­tä, mitä jän­nää ta­pah­tui met­säs­sä sen en­sim­mäi­sen va­si­kan syn­ty­mä­het­kel­lä – ja tä­nään tätä kir­joit­ta­es­sa­ni vi­de­o­ni näyt­tö­las­ku­ris­sa on yli 570 kat­se­lu­ker­taa. Ih­mi­set ym­pä­ri koko maa­pal­lon ovat jän­nit­tä­neet kans­sa­ni lai­tu­men lai­dal­la, et­tä mi­ten sen köy­li­ö­läi­sen hie­hon poi­ki­mi­nen meni ja mitä siel­lä met­säs­sä oli… ja sa­mal­la olen saa­nut ku­vail­la maa­il­man kan­sa­lai­sil­le, mil­lais­ta kau­neut­ta kät­key­tyy yk­sin­ker­tai­seen elä­mään pie­nes­sä maa­seu­tu­ky­läs­sä pie­nes­sä Suo­mes­sa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tämän lehmän ja vasikan tarina leviää nyt maailmalla!

Riikka Palonen

Jos en oli­si myön­tä­nyt it­sel­le­ni ol­lee­ni vää­räs­sä äly­lait­tei­den suh­teen, tä­tä­kään uut­ta vä­ri­rai­taa elä­mä­ni rä­sy­mat­toon ei oli­si syn­ty­nyt.

Jos ha­lu­at kuul­la sen leh­mä­ta­ri­nan, se löy­tyy osoit­tees­ta https://worlds­to­ry­tel­ling­ca­fe.com/riik­ka-pa­lo­nen/

Sa­mal­ta si­vus­tol­ta löy­tyy ta­ri­noi­ta ym­pä­ri maa­il­maa – eri­no­mais­ta kuul­lu­nym­mär­rys­har­joi­tus­ta vaik­ka­pa ko­to­na opis­ke­le­vil­le kou­lu­lai­sil­le!