Kesä on nyt virallisesti ohi ja kasvihuoneessakin toimet hiljentyneet. Latvoin tomaatit jo hyvissä ajoin, jotta jo olemassa olevat raakileet lähtisivät nopeammin kypsymään. Kannoin tällä viikolla kasvihuoneesta vihoviimeiset syötävät pois ja napsin myös vihreät tomaatit talteen. Kypsytin vihreäksi jääneet tomaatit viime vuonna saunan lauteilla, johon ne sai kätevästi aseteltua ilmavasti sanomalehtien päälle. Tänä vuonna määrä on pienempi, joten kokeilen laittaa tomaatit hetkeksi omenan kaveriksi, jolloin kypsyminen (ehkä) nopeutuu. Pari kurpitsaa oli myös ilmestynyt lavankaulukseen, joten ne tuli napattua myös talteen. Suippopaprika ei ehtinyt myöskään koko satoa kypsäksi asti saamaan kasvihuoneessa, joten keräsin nekin raakileet sisätiloihin ja katsotaan lähteekö punastumaan. Sitten jää jäljelle enää kasvihuoneen siivous ja lehtien haravointi viiniköynnösten suojaksi. Köynnöksiä olen lannoittanut ohjeen mukaan syyslannoitteella jo hetken aikaa, nyt ensimmäiset lehdet ovat alkaneet saada kellertävää väriä.
Monivuotisista kasveista lipstikan ja ruohosipulin juurakot olen ajatellut jakaa, sillä ne vievät jo niin ison tilan lavankauluksesta. Olin niin tohkeissani yrttien kanssa keväällä, että unohdin täysin laittaa herneet multaan. Ensi vuonna pitääkin varata yksi lava niitä varten ja tilaa pitäisi raivata jostain myös juureksille. Vuoroviljely on hyvä konsti saada kasvualustan ravinteet kulumaan tasaisesti, joten siitäkin syystä lavoissa on hyvä suosia jonkinlaista kiertosysteemiä. Näin pystytään hyödyntämään samaa kasvualustaa useampaan kertaan, ravinteikasta kasvualustaa vaativista kasveista edetään vähäravinteiseen kasvualustaan tyytyviin kasveihin. Vuoroviljely pitää myös kasvitauteja ja tuholaisia loitolla, esimerkiksi perunalle on paikanvaihdosta hyötyä ja se pysyy terveenä.
Kun löytää hyvän suppilovahveropaikan, pieneltä alueelta saa helposti jopa ämpärillisen sieniä!
Kaisa Lammila
Kotiuduin juuri viikon mittaiselta ruska- ja puutalkooreissulta Kittilästä. Siellä oli mahtava ruska, kun oli varustautunut oikein, niin sadekaan ei juuri menoa haitannut. Olen varmasti maininnut, että lempparikohteeni pohjoisessa vuodenajasta riippumatta on Pallaksen alue, johon tälläkin kertaa suuntasin päiväretken verran. Siellä vietettiin sopivasti Pallaspäiviä ja luontokeskuksen 40-v synttäreitä, joten ohjelmaa olisi piisannut koko päiväksi. Kävin aamulla mutkan tunturissa, josta sitten pudottelin kohti Pallaskotaa ja nokipannukahveja. Mukava yllätys oli löytää samasta paikasta myös oma kummitätini! Kotiuduttuani olikin jo kiire tarkastamaan nämä omien kulmien sieni- ja puolukkamaastot.
Sienestys lähti kesällä vähän nihkeästi käyntiin, sillä joinakin vuosina olen saanut jo heinäkuussa oikein hyvin saalista. Nyt reissusta palatessani oli kuitenkin suppilovahverot lähteneet kasvuun, hyvän paikan kun löytää niin ei yhden ämpärillisen tähden tarvitse montaakaan askelta ottaa. Kuulin muuten, että tänä vuonna on vähemmän hirvikärpäsiä kuin yleensä, mutta meidän matkaan niitä tarttui parikymmentä yksikköä viime reissulta. Otin hiljattain puolipitkään tukkaani permanentin, joka on ns. pese ja pidä -tyyppinen ratkaisu. Mihin voi valittaa, kun kiharapilveen on alkanut selvästikin muodostua oma ekosysteemi?! Kun pääsee kotiin, niin kaikki supikoiraa pienemmät otukset ryntäilee nutturasta pihalle.
Kuivuri on laulanut pari päivää, siellä on suppilovahveroiden lisäksi käyneet lehtikaalit ja yrtit. Kun on pienet tilat ruokien säilytykseen, niin kuivaaminen on kyllä mahdottoman kätevä menetelmä. Kuivaamisessa pitää vain olla tarkkana, että tuote kuivuu riittävästi säilyäkseen, muttei liikaa ennallistuakseen ruoanlaittovaiheessa. Ohjeita löytyy ja kuivauksessa alkaa nopeasti muodostumaan jonkinlainen näppituntuma.
Kuivatut sienet on helppo säilyttää, masentavaa tässä on se että noin viisi litraa tuoreita sieniä muuttuu pikkiriikkiseksi määräksi.
Kaisa Lammila
Retkeilyautollekin on löytynyt sopiva talvisäilytyspaikka, mutta ennen talviteloille laittamista olisi kiva ehtiä tehdä joku viikonloppureissu tässä lähimaisemissa. Metsäjärvellä kävin alkukesästä, mutta alueen syysväritys on vielä tarkastamatta. Se on tästä kotiovelta niin pikkuisen matkan päässä, mutta perillä tuntuu kuin olisi kaukana kotoa.
Syksy on hivuttautumassa kärkikahinoihin, kun puhutaan lempivuodenajasta. Jotenkin nyt olen nauttinut ihan erityisesti ulkoilusta, on sopivan kipakka ilma ja luonnon väriskaala mitä kaunein. En yleensä kesällä lue esimerkiksi puutarhalehtiä tai -kirjoja, mutta näin syksyllä on kiva vetäytyä niiden pariin ja hahmotella rauhassa seuraavaa kasvukautta. Ennen sitä nautitaan hämärtyvistä syysilloista ja seuraavaksi onkin aika kaivaa laskettelukamppeet esiin. Viime talvena pääsimme starttaamaan laskut Hiittenharjulla isänpäivänä!
Nyt sanon heipat lukijoille, jotka olivat tänä kesänä matkassa mukana. On myös ollut kivoja kohtaamisia "kylillä" blogin tiimoilta, kiitos niistä!
Ruskareissun parasta antia lempituntureiden juurella.
Kaisa Lammila