Blogi
Kaisa
 
Lammila
Olen säkyläläinen puutarhuri ja floristiopiskelija, työni on kukkakaupan alalla. Innostuin hyötykasvien kasvatuksesta harrastemielessä muutama vuosi sitten ja nyt käytössäni on kerrostaloasujan unelma - lainakasvihuone ja pieni lavapuutarha! En syntynyt viherpeukaloksi, mutta pienin askelin oppinut uutta ja yleensä vielä sieltä kantapään kautta. Kirjoittelen täällä blogissa kesäkuulumisiani kasvihuoneelta ja sen ulkopuolelta.
10.7.2016 9.50

Puoli kiloa päivässä

Kasvihuone lavapuu­tar­hoineen on tuottanut satoa jo hyvän aikaa ja voin vannoa, että tuo maaginen puoli kiloa kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä on käynyt kohdallani toteen miltei joka päivä. Oman sadon lisäksi myös luonto tuntuu olevan nyt myötämielinen meitä kohtaan ja metsässä on aivan mieletön kantarelli- sekä mustikkasato! Olin eilen ystäväni kanssa lenkillä ja en tiedä kumpaa teimme enemmän, söimme vai lenkkeilimme. Myös chihuahua muuttui vaivihkaa eläväksi marjapoimuriksi, kun sinisenä loistava aluskasvillisuus aukesi metsässä eteemme.

Yhdessä lavankauluksessa kasvaa mansikkaa, tässä päivän saalis.

Yhdessä lavankauluksessa kasvaa mansikkaa, tässä päivän saalis.

Kaisa Henttinen

Vii­me pos­tauk­ses­sa­ni si­vu­sin kir­va-asi­aa, ja oli­si pi­tä­nyt ko­put­taa puu­ta, sil­lä jo muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua sii­tä yk­si chi­leis­tä­ni jou­tui kir­va­hyök­käyk­sen koh­teek­si. Suih­ku­tin kas­vin kaut­taal­taan män­ty­suo­pa­liu­ok­sel­la ja ih­me kyl­lä, se te­ho­si ker­ras­ta ja tämä yk­si tu­li­sim­mis­ta chi­li­la­jik­keis­ta­ni sel­vi­si hen­gis­sä. Vaik­ka nyt läm­pöi­si­nä päi­vi­nä kas­vi­huo­neen ovet ovat au­ki, niin sa­not­tu­ja hy­viä ötö­köi­tä kai­pai­li­sin sin­ne enem­män. Vaik­ka is­tu­tin ke­vääl­lä sin­ne myös kuk­kia, niin ne­kään ei­vät ole toi­mi­neet tar­peek­si hy­vä­nä hou­kut­ti­me­na. Täs­tä syys­tä olen var­muu­den vuok­si ra­vis­tel­lut to­maat­te­ja, jot­ta ku­kat var­mas­ti pö­lyt­tyy. Chi­lin ku­kat huis­kut­te­len läpi ve­si­vä­ri­si­vel­ti­mel­lä ja tu­los on ol­lut to­del­la hyvä. Kas­vi­huo­nees­sa­ni kas­va­vat kur­kut ovat par­te­no­karp­pi­sia, jo­ten ne ei­vät vaa­di eril­lis­tä pö­ly­tys­tä.

Pölytän chilit vesivärisiveltimellä.

Pölytän chilit vesivärisiveltimellä.

Kaisa Henttinen

Ku­ten mo­nel­la muul­la­kin kuu­le­ma­ni mu­kaan, myös mi­nul­la kurk­ku on tuot­ta­nut tänä vuon­na ää­rim­mäi­sen hy­vin sa­toa. Päi­väs­sä nii­tä on tul­lut yh­des­tä kol­meen ja tai­mia on kui­ten­kin vain kak­si. Kurk­ku ja to­maat­ti vaa­ti­vat hie­man eri­lai­set olo­suh­teet, jo­ten moni kas­vat­taa nii­tä eril­li­sis­sä huo­neis­sa. Mi­nul­la nämä kas­va­vat su­las­sa so­vus­sa sa­mas­sa huo­nees­sa ja en­si­si­jai­ses­ti pi­dän läm­pö­ti­lo­ja sil­mäl­lä to­maa­tin tar­pei­den mu­kaan. Jos kurk­kuun tu­lee kar­vas maku, se on seu­raus­ta lii­an vä­häi­ses­tä kas­te­lus­ta. Avo­maan­kur­kut lai­toin mel­ko myö­häi­ses­sä vai­hees­sa kyl­myy­den pe­los­sa la­van­kau­luk­seen, jo­ten niis­sä al­kaa nyt vas­ta ol­la en­sim­mäi­set kur­kut.

Luomukurkkua joka päivä, en valita!

Luomukurkkua joka päivä, en valita!

Kaisa Henttinen

Huo­ma­sin in­nos­tu­nee­ni vä­hän lii­kaa to­maa­tin lan­noi­tuk­sen kans­sa, tä­män huo­maa no­pe­as­ti sii­tä, kun tum­man­vih­re­ät leh­det käp­ris­ty­vät. Leh­tien käp­ris­ty­mi­nen voi ol­la seu­raus­ta myös muus­ta­kin, leh­den ala­pin­nal­le on syy­tä kur­kis­tel­la kir­vo­jen va­ral­ta.

Odo­tan ke­säl­tä ihan eri­tyi­ses­ti vie­lä yh­tä kas­vei­hin liit­ty­vää jut­tua, ni­mit­täin mat­kus­tan ku­lu­van ke­sän ai­ka­na poh­joi­seen. Sen li­säk­si, et­tä pää­sen hie­man tu­tus­tu­maan hyö­ty­kas­vien kas­va­tuk­seen kas­vu­vyö­hyk­keil­lä seit­se­män ja kah­dek­san, ai­on myös osal­lis­tua opas­te­tul­le kas­vi­tun­nis­tus­ret­kel­le Pal­las­tun­tu­rin mai­se­mis­sa. Tun­tu­reis­ta löy­tyy vuo­si­sa­to­jen ajan käy­tet­ty­jä yrt­te­jä ja hyö­ty­kas­ve­ja, joi­hin toi­von mu­kaan pää­sen täl­lä reis­sul­la tu­tus­tu­maan tar­kem­min.

Vaik­ka am­mat­ti­ni on kas­vien pa­ris­sa, niin oi­ke­as­taan ren­tou­dun myös par­hai­ten nii­den ym­pä­röi­mä­nä luon­nos­sa. Vas­ti­kään uu­ti­sis­sa ker­rot­tiin tut­ki­muk­ses­ta, jon­ka mu­kaan jo muu­ta­man mi­nuu­tin olei­lu met­säs­sä vai­kut­taa po­si­tii­vi­ses­ti mie­li­a­laan. Al­le­kir­joi­tan täy­sin ai­na­kin it­se­ni koh­dal­la, viih­dyn to­del­la hy­vin luon­nos­sa. Ja vaik­ka osit­tain kat­son­kin mai­se­mia ka­me­ran et­si­men läpi, niin vai­ku­tuk­sen to­del­la huo­maa.

Seu­raa­vas­sa blo­gi­pos­tauk­ses­sa­ni ol­laan siis reis­su­tun­nel­mis­sa, sitä odo­tel­les­sa nau­ti­taan met­säs­tä ja sen an­ti­mis­ta!