Sota-aikoina voikukan juurista tehtiin kahvin korviketta. Se on vielä kokeilematta, vaikka materiaalia riittäisi.
Matti Laine
Aikoinaan kokeilin jopa viinirypäleiden kasvatusta. Meikäläisen kasvatushommat kuivuivat kasaan ja taimet muistuttivat talvehtivaa pelakuuta. Ei se rypälekokeilu ihan kiville kuitenkaan mennyt. Sain siitä aiheen pakinaan, josta tuli enemmän palautteita kuin mistään muusta vastaavasta kirjoituksestani. Nykyaikana olisi nastaa tehdä aiheesta facepäivityksiä. Totta kai tavoitteena olisi miljoona klikkausta.
Pihallani on pari omenapuuta, nuorukainen ja vanhus, jotka tuottavat vaihtelevasti satoa. Pienemmän puun valkeat kuulaat maistuvat makeilta. Niitä tulee hyvinä vuosina runsaasti, vaikka jänikset eräänä talvena järsivät puun melkein kannoksi. Sato ei ole tärkeintä, vaan keväinen kukoistus. Valtoimenaan kukkivat omenapuut ovat ilo silmälle.
Perunaa toki olen kasvatellut joskus, mutta nykyään kuokin mieluummin kaupan hyllyillä tai torimyyjien laareissa. Onhan tämä alueemme oikeaa perunaseutua, joten sen suhteen ei ongelmia ole. Hiekkamaiden lempeässä lämmössä kasvanut pottu on kesän herkku. Talviseen ruokavalioon voisi perunaa enemmänkin ottaa. Tuskin pääsen suomalaisten keskiarvoon, joka sekin on rajusti pudonnut.
Perunaa syödään Suomessa noin 52 kiloa asukasta kohti. Vielä 1960-luvulla määrä oli yli sata kiloa. Kotonani sitä piti olla pöydässä joka päivä. Perunan lobbarit muistuttavat, että se sisältää arvokkaita ravinteita. Kaloreita on vain puolet riisin vastaavasta painomäärästä.
Jokin aika kirjoitettiin, että nykylapset eivät osaisi enää kuoria perunoita. Siitä tuli mieleen inttikaverini, joka olisi kyllä osannut mutta ei kertomansa mukaan ehtinyt kuoria perunoita. Hänen normiannoksensa oli seitsemän isoa mollukkaa, jotka piti siis nauttia kuorten kera.
Helsingissä on kokeiltu halli- eli ilmaperunoiden kasvatusta. Voivat ne olla ihan kelpo tavaraa, vaikka on meillä vielä maita ja mantuja vapaana, jos tuotantoa tarvittaisiin lisää. Ilmassa kasvaminen kuitenkin osoittaa, että kasvi on vähään ”tytyväinen” kuin entinen tyrvääläinen. Liiallinen ravinto on sille jopa turmioksi. Puutarhamullassa muhineet ämpäriperunani kasvattivat taannoin metrin varren ja herneenkokoisia mukuloita. Se siitä innovaatiosta.
Peruna on muuten ilmastoystävällinenkin, ellei sitä lennätetä tänne kaukomailta. Perunapussissa mainittiin, että sadan gramman annoksen hiilijalanjälki on vain 16 grammaa. Autolla ajaminen tuottaa yli sata grammaa kilometriltä. Eli popsi perunaa ja aja pyörällä.
Tämä oli ainakin tällä erää viimeinen verkkobloggaukseni. Kiitän lukijoita, tapaamisiin toisilla areenoilla.