Italialaista laatua viime vuosituhannelta. Kantolaukussa tarrakokoelmaa 1980-luvulta. Siellä näyttää olevan paikallislehdenkin vanha logo.
Pakko pamahti päälle, kun haalarimies huuteli maan sisältä: Minä suosittelen, ettet tänne säiliöön enää öljyä tilaa. Parempi suunnitella muuta ratkaisua.
Samalla kun eurolaskuri alkoi raksuttaa talonlämmittäjän päänupissa, miehellä maan alla oli kuitenkin positiivista viestiä. Öljyn varastointiin tarkoitettu pönttö on vielä ehjä, ei ole tippaakaan valunut ympäristöön. Jos olisi, puhuttaisiin ihan toisenlaisista summista. Yöunet karkottavia kauhukertomuksia riittää. Jonkun talon alle on valunut lämmitysöljyä ja saastunut maa on kaivettava pois. Samalla on purettava ehkä koko talo. Aku-setä sanoisi tässä vaiheessa isoilla kirjaimilla KÄÄK.
Tarkastusfirman käynnistä alkoi tapahtumaketju, johon yhtenä vaiheena sisältyi autotallin tyhjennys. Kintaat siis käteen ja hommiin, joita oli ihan riittävästi. En ehkä ole ainoa, jonka varastotiloihin on vuosien saatossa kertynyt kasapäin kamaa. On listaa, letkunpätkää ja kuivunutta mattoliimaa. On polkupyörä, joka mielikuvituksessa kunnostetaan oivaksi menopeliksi, mutta joka todellisuudessa on korjauskelvoton raato. On laskettelusuksia, joiden kanssa ei retroilijakaan ilkeä mennä rinteeseen.
Nyt tunteet pois, raaka peli käyttöön ja peräkärry kohti ”Hallista”. Eihän autotallin siivous nyt sellaista tunnevyöryä synnytä kuin vinttikonmaritus. Ei vanha porakone saa samaa aikaan kuin pikkumiehen hokkarit.
Yksi esine kylläkin palautti mieleen vuodet aina opiskeluajoista asti. Se oli siististi kantolaatikkoon pakattu Olivetti-matkakirjoituskone. Jostain syystä se on kulkenut mukana Tyrväältä Tampereelle ja takaisin Vammalaan, Keikyään, Euraan, Pälkäneelle ja niin edelleen. Se on laite, jonka omistajan nykypolvi sijoittaisi koneineen heti museoon. Kehitys kehittyy yhä kiihkeämmin. Tallin perukoilta löytynyt peli kirjoittaisi moitteettomasti, jos hankkisi uuden värinauhan (siis minkä, kysyisi nuoriso jälleen). Sen sijaan kolme vuotta sitten ostettu tietokoneeni alkaa jo oikutella vanhuuttaan.
Aika paljon sitä vanhempana muistaa nuoruudestaan. Olivetti taisi peräti johdattaa tämän blogistin pitkälle työuralle. Sillä tahkottiin ensimmäiset lehtijutut, kirja-arvosteluja ja lentopalloselostuksia. Myöhemmin metallivarsien päässä olevat kirjaimet pääsivät muotoilemaan opinnäytteitä. Sellaisia kuin USAn vaikutus Latinalaisen Amerikan journalismiin tai strategisten aseiden rajoitusneuvottelut Naton ja Varsovan Liiton välillä. Huh, liikuttiinpa silloin pienissä kuvioissa.
Lasketteluvehkeet lähtivät jätekeskukseen, mutta Olivetin nostin hellästi takaisin hyllylle. Ei sitä ikinä oikeasti käytetä, mutta voin ottaa sen esiin ja sanoa: Kattokaas pojat vaarin läppäriä.