Kodissani on asunut katti kohta viisi vuotta, ja sinä aikana käsitykseni siitä, miten tärkeitä eläimet voivat ihmisille olla, on muuttunut täysin. Kun kymmenvuotias kotikissamme karkasi elokuussa, olin huolesta sekaisin: ajatus siitä, että perheenjäsen olisi jäänyt auton alle tai ketun suihin tuntui musertavalta. Kun kissa löytyi hyväkuntoisena, oli riemu rajaton.
Suomessa on noin 700 000 koiraa ja lukematon määrä kissoja. Lemmikkien vaikutus elämäämme on valtava: ne tuovat iloa arkeen ja lievittävät monen yksinäisen ikävää. Onpa kissoja käytetty Suomessa saattohoidossakin.
Lemmikit pitävät meistä huolta, mutta myös omistajilta vaaditaan huolenpitoa. Vaikka suurin osa kohtelee eläimiään hyvin, saa lehdistä yhä lukea surullisia tapauksia pentutehtailusta ja muusta koirien ja kissojen kaltoinkohtelusta. Kissoihin moni suhtautuu edelleen välinpitämättömästi: nurkissa liikkuvaa kissaa ei vaivauduta leikkaamaan, ja seurauksena villikissakannat räjähtävät.
Lemmikin omistajilta vaaditaan vastuullisuutta paitsi eläintä itseään, myös kanssaeläjiä ja muita eläimiä kohtaan: tosiasia nimittäin on, että ne kilteimmätkin vapaana lenkitettävät koirat voivat aiheuttaa pelkoa muissa. Vapaana ulkoilevat kissat puolestaan voivat tehdä suurtakin tuhoa alkuperäisluonnolle ja naapuruussuhteille.
Itselleni lemmikkini on opettanut vastuullisuuden lisäksi ehkä myös hieman kärsivällisyyttä. Elämä kissan kanssa ei nimittäin ole aina helppoa: välillä katti juoksee yöt seiniä pitkin ja jää tyytyväisenä nukkumaan, kun itse raahaudun töihin. Toisinaan mikään ruoka ei kelpaa, ja toisinaan sapuskat oksennetaan juuri pestylle matolle. Valjaissa on pitelemistä, kun ulkoillessa vastaan tulee vieras kissa.
Se kaikki kuitenkin unohtuu, kun punainen karvapallo juoksee häntä pystyssä vastaan kotiovelle työpäivän jälkeen, maukaisee ruokakupin äärestä tai istahtaa syliin leipomaan käpälillään ja puskee päätään. Tai kun kissa illalla käpertyy sänkyyn kolmanneksi pyöräksi ja löytyy aamulla tuhisemasta hattuhyllyltä tai auki jääneestä lipastosta.