Itse olen aina ollut herkkäuninen: viimeiset kymmenen vuotta olen nukkunut korvatulpat korvissa, mutta silti saatan herätä yöllä, kun lehdenjakaja kolauttaa aamun lehden alas postiluukusta.
Herkkäunisuuden lisäksi myös muut uniongelmat ovat tulleet tutuiksi: joskus nukahtaminen on ollut piinallisen vaikeaa, ja uni on tullut vasta aamun pikkutunneilla. Viime vuosina tyypillisempää on kuitenkin ollut, että uni tulee kyllä helposti, mutta yö on katkonainen. Usein häiriintynyt sisäinen kello myös pärähtää soimaan pari kolme tuntia ennen herätyskelloa, ja loppuyö menee sängyssä pyöriskellessä. Seuraava työpäivä pinnistellään sitten kahvin voimalla.
Unettomuutta tutkitaan paljon, ja monet univaikeuksien syistä ovat kytköksissä länsimaiseen kiireiseen ja suorituskeskeiseen elämäntahtiin. Jos ei ennen kaikki ollut paremmin, niin ainakin osattiin nukkua.
Stressi, kesken jääneet työtehtävät ja päälle painavat dead linet heijastuvat itsellänikin helposti yöunien laatuun. Aivan yhtä usein unet voivat kuitenkin jäädä vähiin ilman mitään järjellistä syytä. Parista huonosti nukutusta yöstä syntyy myös helposti kierre, jota voi olla vaikea katkaista.
Unettomuuden vaikutuksia terveyteen tutkitaan jatkuvasti. Tieto valvottujen öiden vaikutuksesta vaikkapa eliniänodotteeseen ei tee nukahtamisesta ainakaan helpompaa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan univajeen vaikutukset aivoihin ovat jopa suuremmat, kuin aiemmin on luultu. Moni voikin tahollaan miettiä, miten viisas olisi nyt, jos olisi nukkunut yönsä hyvin läpi elämän.
Hälyttävää on, että THL:n mukaan suomalaisista joka viides kärsii nykyään pitkäaikaisista uniongelmista. Unettomuus on kansantaudiksi verrattavissa oleva ongelma tänä päivänä.
Suden hetkenä sängyssä valvoessa voi hakea laihaa lohtua siitä, että ei todellakaan ole hereillä yksin.