Toimittajalta
Juha
 
Kaita-aho
juha.kaita-aho@alasatakunta.fi
27.5.2021 8.00

Kesä lapsenlikkana

Elä­mä­ni mul­lis­tui lo­ka­kuus­sa, kun sain esi­koi­se­ni, pie­nen tyt­tö­vau­van. Ju­han­nuk­sen al­la jään hoi­ta­maan hän­tä pa­rik­si kuu­kau­dek­si yrit­tä­jä­puo­li­so­ni pa­la­tes­sa ke­sä­se­son­gin ajak­si töi­hin pu­tii­kil­leen Van­has­sa Rau­mas­sa. Odo­tan van­hem­pain­va­paa­ta, sil­lä hek­ti­ses­sä ar­jes­sa ai­ka lap­sen kans­sa jää vä­ki­sin vä­hiin: aa­mul­la moi­ka­taan ja vaih­de­taan eh­kä no­pe­as­ti vaip­pa, il­lal­la lei­ki­tään het­ki en­nen il­ta­puu­roa ja nuk­ku­maan me­noa.

Ti­las­tol­li­ses­ti olen vä­hem­mis­töä: vain ani­har­va isä ja­kaa van­hem­pain­va­pai­ta äi­din kans­sa. Mo­nel­le riit­tää muu­ta­ma isyys­va­paa­päi­vä lap­sen syn­ty­män ai­kaan. Tu­le­vai­suu­des­sa tä­hän on kui­ten­kin tu­los­sa muu­tos, sil­lä van­hem­pain­va­pai­den kes­toa ol­laan pi­den­tä­mäs­sä ja sa­mal­la isien kiin­ti­öi­tä kas­vat­ta­mas­sa. Uu­dis­tus on hyvä, jos se vah­vis­taa isien suh­tei­ta lap­siin­sa, jos­kin pää­tös­val­ta per­he­va­pai­den käyt­tä­mi­ses­tä oli­si mie­les­tä­ni syy­tä säi­lyt­tää per­heil­lä.

Isien vä­häi­sen per­he­va­pai­den käyt­tä­mi­sen taus­tal­la on mo­nia syi­tä. Per­heen tu­lo­jen kan­nal­ta voi ol­la jär­ke­vin­tä, et­tä ko­to­na on vain äi­ti. Mie­het myös pi­tä­vät usein it­se­ään kor­vaa­mat­to­mi­na töis­sään. It­sel­lä­ni täl­lais­ta har­haa ei ole, mut­ta sil­ti tun­tui vai­ke­al­ta ot­taa pu­heek­si työ­pai­kal­la, et­tä jäi­sin het­kek­si ko­tiin hoi­ta­maan las­ta. Mik­si? Kos­ka niin ei ole ol­lut ta­pa­na teh­dä.

Omal­la työ­pai­kal­la­ni asia otet­tiin vas­taan hy­vin, mut­ta tie­dän, et­tei ti­lan­ne ole sama kaik­ki­al­la. Osin se on ym­mär­ret­tä­vää­kin: vaik­ka työ­nan­ta­ja ei jou­du osal­lis­tu­maan van­hem­pain­va­paan kus­tan­nuk­siin, voi tuu­raa­jan löy­tä­mi­nen ai­heut­taa pään­vai­vaa. Nais­val­tai­sil­la aloil­la tämä on ol­lut ar­ki­päi­vää jo pit­kään. Koko yh­teis­kun­nan etu kui­ten­kin on, et­tä per­heet voi­vat teh­dä omiin elä­män­ti­lan­tei­siin­sa so­pi­via rat­kai­su­ja. Eh­kä nii­tä lap­si­a­kin sil­loin han­ki­taan enem­män?

Van­hem­pain­va­paal­le on mu­ka­va jää­dä, sil­lä tie­dän, et­tä meil­lä on tä­nä­kin ke­sä­nä taas hy­vät ke­sä­toi­mit­ta­jat. Mitä sit­ten odo­tan ke­säl­tä? Aja­tuk­sis­sa­ni on vä­lil­lä yh­tei­nen jal­ka­pal­lon EM-ki­sa­kat­so­mo leik­ki­ma­tol­la, mut­ta tyt­tä­rel­lä­ni tai­taa ol­la mui­ta suun­ni­tel­mia: ryö­mi­mi­sen aloit­ta­mi­nen on meil­lä enää ajan ky­sy­mys, ja isäl­le voi­kin tul­la kii­rei­nen kesä. Ur­hei­lu­ki­so­ja jär­jes­te­tään kui­ten­kin joka vuo­si.