Nyt kevät on saapunut toden teolla, sillä eilen ripustin riippumaton ulos ja nyt jo kirjoittelen tätä blogia ulkosalla, ilmassa kevyesti keinuen. Auringon voima on kiistaton, koska huomaan luonnon pulppuavan energiaa ja iloa, kun valo voittaa vihdoin pimeyden.

Riippumatossa kelpaa lokoilla tai vaikka tehdä töitä.

Joonas Puttonen

Ke­vät on vii­mei­nen vuo­de­na­jois­ta, jot­ka saam­me ko­kea en­sim­mäis­tä ker­taa uu­des­sa pi­ha­pii­ris­säm­me. Tääl­lä maal­la, vuo­de­na­jat tun­tu­vat sy­vem­mil­tä ja ra­di­kaa­leim­mil­ta kuin kau­pun­gis­sa asu­es­sam­me. Ke­vät pää­see yl­lät­tä­mään, kun yh­täk­kiä lu­met su­la­vat, lin­nut al­ka­vat lau­laa ja en­sim­mäi­set val­ko­vuo­kot­kin pu­jah­ta­vat mal­jak­koon. Muu­ra­hais­pe­sät taas ku­hi­se­vat täy­sil­lä ja per­ho­sia le­pat­te­lee ym­pä­riin­sä. Ke­vään mer­kit huo­maa hel­pom­min kun on oma piha, jon­ka ke­hi­tys­tä seu­ra­ta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kevään ensimmäiset valkovuokot ilahduttavat tekemässäni naamamaljakossa.

Ilona Häsänen

Ke­vät saa heit­täy­ty­mään vil­lik­si, sil­lä lai­na­sin kir­jas­tos­ta vil­liyrt­ti­kir­jan ja olen­kin jo met­säs­tä­nyt var­hai­sim­pia luon­no­nyrt­te­jä. Ko­riin on löy­ty­nyt jo nok­kos­ta, si­an­kär­sä­möä ja voi­ku­kan leh­tiä. Va­lu­tim­me myös koi­vus­ta mah­laa. Olen jos­kus käy­nyt vil­liyrt­ti­kurs­sil­la, mut­ta tie­dot ovat jo unoh­tu­neet, kun kas­vien kat­sas­ta­mi­nen jäi. Nyt on kui­ten­kin oma piha, jo­ten tä­män hel­pom­mak­si har­ras­tuk­sen aloit­ta­mi­nen ei mene. Vil­liyrt­tien li­säk­si olen jo kai­va­nut vil­li­sa­vea omas­ta maas­ta tu­le­viin ke­ra­miik­ka­töi­hin. Li­säk­si vil­li­nä kort­ti­na löy­sin so­vel­luk­sen, joka tun­nis­taa lin­nun­lau­lua, jo­ten eh­kä on ai­ka ope­tel­la eri­lai­set vi­ser­ryk­set. Ke­vät­vil­li­tys­tä il­mas­sa suo­ras­taan.

Tal­ven jäl­jil­tä on kiva kun­nos­taa pi­haa. Pi­ha­pii­rim­me kävi läpi myl­ler­ryk­sen, kos­ka syk­syl­lä kai­voim­me ojia pit­kin pi­haa säh­kö­joh­to­ja var­ten. Olem­me aja­tel­leet ti­la­ta so­raa, jot­ta sai­sim­me pi­haan ajo­väy­län. Sen li­säk­si olem­me teh­neet kuk­ka­penk­kien pe­rus­tuk­sia. Kyl­lä se oma pe­ru­na­maa­kin hou­kut­te­lee, mut­ta se pro­jek­ti saat­taa jää­dä vie­lä en­si vuo­del­le. Muu­ta­ma lava vil­je­lyyn kui­ten­kin.

Ke­vään­tu­lo hel­pot­taa myös ar­kea, kos­ka yö­pak­kas­ten lo­put­tua saa­daan kai­vos­ta pum­pul­la ke­sä­ve­si sau­nal­le ja pyyk­ki­ko­nee­seen. Tänä ke­sä­nä on ai­ka myös remp­pail­la sau­na­ra­ken­nuk­sen tois­ta puol­ta hen­gai­lu­ti­lak­si, jot­ta ke­säil­to­jen hu­mus­sa oli­si mu­ka­vam­pi viet­tää ai­kaa sau­no­en ja naut­tien pel­lon vär­jää­vis­tä au­rin­gon­las­kuis­ta. Remp­pa­koh­tei­ta ja vi­si­oi­ta kyl­lä tääl­lä riit­tää, et­tä ei tule tä­nä­kään ke­sä­nä ai­ka käy­mään tyl­säk­si.