Ajatukseni ovat synkempiä kuin normaalisti ajankohtaisen tilanteen vuoksi, mutta itselläni liikunta auttaa saamaan ajatukset hetkeksi muualle ja pystyn liikkuessa tai pelaillessa keskittymään vain siihen hetkeen. Ei siis muuta kuin liikkeelle ja ajatuksia tuulettamaan.

Mo­net la­jit in­nos­ta­vat ja kiin­nos­ta­vat mi­nua. Hiih­to­lo­ma­vii­kol­la kau­nis keli in­noit­ti tes­taa­maan lä­hi­pel­to­jen han­get suk­sil­la ja tu­li­han sitä myös pien­tä pel­to­rin­net­tä las­ket­tua myös lu­mi­lau­dal­la. Sa­no­taan, et­tä ur­hei­lus­ta se kyl­lä kävi, kun kum­pa­reen pääl­le piti kii­ve­tä, mut­ta vauh­ti ei pää­tä hui­man­nut.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Yläasteaikaiset sukset toimivat vielä.

Ilona Häsänen

Tä­din luo­na ei­len ky­läil­les­sä tuli taa­sen tes­tat­tua eri tal­vi­la­jia eli pot­ku­kelk­kai­lua. Pai­net­tiin kel­kal­la naa­pu­riin ky­lään, pi­ha­sau­nal­le sau­no­maan, toi­sel­le naa­pu­ril­le ky­lään ja ala­mä­keä ta­kai­sin omal­le ta­lol­le. Täy­tyy kai­vaa kelk­ka ko­to­na­kin esiin ja läh­teä pot­ku­kelk­kai­le­maan, sil­lä oli­han se hu­pai­saa.

Lyst­met­tän kes­ki­vii­kon tal­viu­in­ti­vuo­ro­kin kiin­nos­taa. Avan­tou­in­ti kun on pa­ras­ta le­poa ja rau­haa, tai no, ai­na­kin hyvä olo tu­lee sit­ten jäl­keen­päin. Avan­to­reis­suun­han voi­si yh­dis­tää sit­ten pot­ku­kelk­kai­lun sa­maan sys­syyn.

Asun ar­ke­na Fors­sas­sa, kos­ka opis­ke­len ke­ra­miik­kaa am­mat­ti-ins­ti­tuu­tis­sa. Ky­se­lin Fos­san Fa­ce­book-ryh­mäs­tä hönt­sä­po­ru­koi­ta ja sitä kaut­ta löy­sin­kin len­to­pal­lon elä­mää­ni. En ol­lut pe­lan­nut sitä sit­ten kou­lu­lii­kun­ta-ai­ko­jen, mut­ta hu­rah­din sii­hen täy­sin. Hönt­sä­po­ru­koi­ta on use­am­pi­a­kin, jo­ten mo­ne­na päi­vä­nä on mah­dol­lis­ta pääs­tä pe­laa­maan. Olen jää­nyt len­to­pal­loon niin kouk­kuu­un, et­tä kou­lun jäl­keen, kun asun ar­ke­na­kin Ylä­neel­lä, on pak­ko saa­da len­to­pal­lo­po­ruk­ka ka­saan Ylä­neel­lä­kin. Eh­kä­pä sel­lai­nen jo on­kin. Tääl­lä huu­te­lee ai­na­kin yk­si in­no­kas! Ja mik­sei ko­ri­pal­lo­hönt­sää­kin, sit­ten sai­sin var­mas­ti puo­li­so­ni­kin mu­kaan.

Tyk­kään kyl­lä pal­lo­la­jeis­ta. Up­po­pal­lo on­kin rak­kain har­ras­tuk­se­ni. Enää puut­tuu Ylä­neel­tä ui­ma­hal­li, niin Ylä­neen up­po­pal­lo­ja­os­to voi­si aloit­taa toi­min­tan­sa. On­nek­si Tu­rus­sa Im­pi­vaa­ran ui­ma­hal­lis­sa pää­see kui­ten­kin tree­naa­maan. Sin­ne on muu­ten kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta ko­kei­le­maan, ter­ve­tu­loa!

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Uppopallo yhdistää pallopelin ja vesielementin.

Elina Mäkinen

Ke­vään ede­tes­sä pel­lon pien­ta­reet kut­sui­si­vat lenk­kei­le­mään­kin, kun lenk­ka­rei­den al­la ei tar­vit­si­si pe­lä­tä jäis­tä liuk­kaut­ta. Ai­na ta­sai­sin vä­li­a­join, ha­lu­an aloit­taa juok­su­har­ras­tuk­sen, mut­ta ai­na se tys­sää kalk­ki­vii­voil­le. Mi­nut saa kyl­lä juok­se­maan, mut­ta yleen­sä pal­lon pe­räs­sä. It­se tyk­kään niin pal­jon jouk­ku­e­la­jeis­ta ja hönt­säi­lys­tä, pe­lai­lus­ta. Sii­nä pi­de­tään yh­des­sä haus­kaa ja sa­mal­la kun­to kas­vaa. Eh­kä rat­kai­su juok­suin­non säi­ly­mi­seen alun jäl­keen voi­si­kin ol­la suun­nis­tus. Sii­nä suun­ta­vais­to ja kar­tan­lu­ku­tai­to­kin ke­hit­tyi­si. Kyl­lä, suun­nis­tus lai­te­taan­kin ko­kei­lu­lis­tal­le.

Nyt kun mie­tin, niin kun­to­sa­lil­le on löy­ty­nyt kyl­lä maal­le­muu­ton myö­tä kor­vik­kei­ta, sil­lä kyl­lä li­hak­set ke­hit­ty­vät, kun äm­pä­ril­lä ha­kee kai­vos­ta vet­tä tu­paan ja polt­to­pui­ta­kin tar­vit­see ha­kea lii­te­ris­tä joka päi­vä. Re­mont­tee­raus se vas­ta on­kin jump­paa­mis­ta ja pump­paa­mis­ta.

Oli laji mikä ta­han­sa, tär­kein­tä on kui­ten­kin, et­tä jo­kai­sel­le löy­tyi­si jo­kin kei­no tuu­let­taa aja­tuk­sia ja unoh­taa het­kek­si työ­a­si­at, maa­il­man ti­lan­ne tai muut miel­tä pai­na­vat asi­at. Kan­nus­tan­kin ko­kei­le­maan jo­tain uut­ta lii­kun­ta-ak­ti­vi­teet­tia ja toi­vo­tan sa­mal­la kai­kil­le voi­mia ar­keen.