Ja se oli totta, niin upeita kinoksia, kuurankukkia ja kimmellystä ympärillä. Täällä maalla tuntuu, että olemme päässeet taas mukaan vuodenaikojen kiertoon. Kun asuimme kerrostalossa, ei juuri tarvinnut vuodenajasta välittää, sillä aina riitti valoa ja lämpöä ilman sen suurempaa työtä. Täällä taas, kun ilma kylmenee, on aika hakea klapeja puuliiteristä, laittaa kynttilöihin liekkiä ja tiivistää ikkunat teipillä. Noh, kyllä meillekin sentään sähkö tulee torppaan, joten valoja saa päälle, mutta täällä on kyllä tullut poltettua enemmän kynttilöitä kuin muutamana viime vuonna yhteensä.
Talventulo vaikuttaa myös moneen muuhun asiaan talossa vanhassa asuessa. Meillehän ei tule juoksevaa vettä, joten vaikka kesällä saatiinkin vesi kaivolta pihasaunalle painevesiautomaatilla, niin talvella se ei onnistu. Olemmekin päässeet tositoimiin kaivon kanssa eli vanhalla kunnon ämpäri ja naru -tekniikalla nostamme kaivosta vedet. Ekaa kertaa tätä tehdessä alkoi kovasti naurattaa, kun homma tuntui vähän absurdilta. Koska vettä ei tule, ei meillä myöskään ole sisävessaa, joten talvella ulkohuussin käyttökin on uusissa sfääreissä. Huussin ikkunan kuurankukat kertonevat jotain lämpötilasta.
Olemme löytäneet navetasta monenlaista välinettä, joita olemme hyödyntäneet kuten lumikolaa, hiekoitusämpäreitä ja lapioita. Pakko kyllä myöntää, että ostimme myös nykyaikaisemman lumikolan, sillä vanha kola painoi itsessään ilman luntakin tonnin. No ei ihan, mutta melkein. Kaivoimme myös hieman pölyttyneet vanhat puiset sukset ja pistimme hiihtäen. Vanhat kelkat pääsivät myös mäkitestiin.
Vanhat sukset ja kelkka laitettiin testiin.
Joonas Puttonen
Meidän talveemme on kuulunut myös puiden kaatoa ja niistä lankkujen sahaamista. Saadaan samalla vähän lisää polttopuita jatkoa varten. Niitähän menee, varsinkin kun leivinuunissa taiotaan usein maistuvia pizzoja. Peseydymme pihasaunassa, joten saunan ja padan lämmittämiseen menee myös paljon puita. Hyvät löylyt on saatava, jotta uskaltaa mennä hankeen tekemään lumienkeleitä. Vielä ei olla Yläneenjokeen uskallettu avantoon. Tunnelmavalaistukseksi ollaan pihalle tehty jäälyhtyjä.
Parasta on ollut tutkailla luonnon elämää talvella. Nimittäin eläinten jalanjälkiä on näkynyt monenlaisia. Yllätykseksemme näimme Yläneenjoen rannassa saukon (!) ja sen jälkeen olemmekin menneet kävelylle samaan paikkaan, josko hän vielä joku kerta näyttäytyisi meille uudelleen. Näimme myös lehtopöllön, jonka jo nimesimme Leilaksi ja Putu rakensi hänelle lehtopöllöpöntön, jonka hän toivottavasti hyväksyisi uudeksi kodikseen.
Tämä talvi tullaan varmasti muistamaan koko lopun ikäämme. Mitäköhän se vielä meille tarjoaakaan?