Mittariin tulee lauantaina täyteen 30 vuotta. Kääk, tästä on pakko kirjoittaa. Näin tulee itsekin pysähdyttyä ja reflektoitua elettyjä vuosia.

Var­si­nais­ta ikäk­rii­siä ei ole ha­vait­ta­vis­sa. En ha­lu­ai­si ol­la nyt just mis­sään muu­al­la tai eri ikäi­nen. Tai sa­no­taan näin, et­tä ny­ky­ään pys­tyn hy­väk­sy­mään, et­ten voi ol­la sa­das­sa pai­kas­sa sa­maan ai­kaan. Jo­kai­nen vuo­si on opet­ta­nut pal­jon ja us­kon, et­tä jo­kai­nen vuo­si täs­tä­kin edes­päin opet­taa rut­kas­ti li­sää. Eh­kä ih­mi­nen on kaik­kein it­se­var­min ja on­nel­li­sim­mil­laan, kun ikää kart­tuu sen ver­ran, et­tei nuo­ruu­den epä­var­muus enää pai­na, us­kal­taa ol­la re­hel­li­nen muil­le ja it­sel­leen ja on ko­ke­mus­ta elä­män ilois­ta ja su­ruis­ta jo sen ver­ran, et­tei ai­van pie­net ju­tut het­kau­ta.

Jän­nää­hän on se, et­tei voi tie­tää on­ko jäl­jel­lä vie­lä tup­la­ten päi­viä vai kuin­ka pal­jon. Eh­kä van­has­sa ta­los­sam­me, tai pi­kem­min­kin kai­vos­sam­me, vesi on sitä kuu­lui­saa elä­män elik­sii­riä ja edes­men­neen emän­nän ta­voin ki­pu­an yli sa­ta­vuo­ti­aak­si.

Olen huo­man­nut pa­rin vii­me vuo­den ai­ka­na, et­tä asi­at voi­vat kään­tyä pää­la­el­leen no­pe­as­ti­kin. Toi­vot­ta­vas­ti hy­vin päin, omien va­lin­to­jen seu­rauk­se­na ei­kä ikä­vien sat­tu­mus­ten ja ta­pah­tu­mien kaut­ta. En vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten oli­si us­ko­nut, et­tä nyt tu­le­va­na kol­me­kymp­pi­se­nä löy­täi­sin it­se­ni lä­hes sa­ta­vuo­ti­aan maa­ta­lon emän­tä­nä, upe­an ja rak­kaan ih­mi­sen avo­vai­mo­na, kaup­pa­tie­tei­den mais­te­ri­na ja ke­ra­miik­ka­o­pis­ke­li­ja­na Fors­sas­sa.

Kun huo­noi­na päi­vi­nä tu­lee fii­lis, et­tä elä­mäs­sä ei mi­tään ta­pah­du, mi­tään en ole saa­nut ai­kaan tai kaik­ki ju­mit­taa niin on hyvä kat­soa taak­seen ja oi­kein lis­ta­ta asi­oi­ta, jois­ta on iloi­nen tai yl­peä.

Jaan kans­san­ne omaa lis­taa ku­vien kera:

Kierrettiin lapsena huvipuistoja ihan muina karavaanareina.

Lähdin lukiovaihtoon vuodeksi Costa Ricaan.

Pääsin kauppakorkeakouluun opiskelemaan ja muutin Turkuun. Yliopistosta kävin vaihdossa Indonesiassa ja Meksikossa.

Olen osallistunut uppopallon MM-kisoihin maajoukkueessa. P.S. Vuodelle 2022 kalenteri myynnissä!

Mul­la on olo, et­tä kun olen us­kal­ta­nut teh­dä tosi roh­kei­ta hyp­py­jä uu­teen, on kaik­ki mah­dol­lis­ta jat­kos­sa­kin. Tär­kein­tä on ol­la myö­tä­mie­li­nen it­sel­leen ja pi­tää huol­ta ter­vey­des­tään, niin hen­ki­ses­tä kuin fyy­si­ses­tä­kin. Muis­te­taan pi­tää huol­ta myös lä­him­mäi­sis­tä ja iloi­ta täs­tä yh­des­tä, ai­no­as­ta elä­mäs­tä.

Kesällä 2020 ostettiin Yläneeltä maatila ja muutettiin maalle.

Joonas Puttonen