Monia blogiaiheita pyörii mielessäni, mutta samalla kun rutii­ni­no­mai­sesti laitan kuulokkeisiini biisejä tulille, huomaan kiinnittäväni huomiota siihen, miten usein listoilta valikoituu espanjankielisiä biisejä. Ehkä espanja on mun inspiskieli. Miksei siis puhuttaisi españolista?

Mi­nun koh­dal­la­ni es­pan­jan kie­li il­mes­tyi elä­mää­ni, kun lu­ki­on al­ka­es­sa ka­ve­ri yl­lyt­ti mu­kaan es­pan­jan kurs­sil­le. En heti läm­men­nyt, kos­ka mul­la oli sii­hen as­ti ol­lut sel­lai­nen fii­lis, et­ten ol­lut kie­lis­sä mi­kään eri­tyi­sen tai­ta­va. Lu­pau­duin kui­ten­kin mu­kaan, ja sii­tä keh­key­tyi yk­si elä­mä­ni kään­ne­koh­ta. Pää­tös opis­kel­la es­pan­jaa lu­ki­os­sa joh­ti sii­hen, et­tä löy­sin it­se­ni lu­ki­o­vaih­dos­ta Cos­ta Ri­cas­ta. Tämä iha­na kie­li ot­ti sy­lei­lyyn­sä ei­kä ole sit­tem­min pääs­tä­nyt­kään ir­ti.

En­nen vaih­toa eh­din käy­dä kurs­se­ja, jo­ten jo­tain jo osa­sin, en­nen kuin oli mää­rä Cos­ta Ri­caan len­tää. Opin hy­vin es­pan­jaa, kos­ka ha­lu­sin ja tein töi­tä, mut­ta myös kos­ka, noh, oli pak­ko. Isän­tä­per­hee­ni ei pu­hu­nut eng­lan­tia. Jos­sain vai­hees­sa olin jo op­pi­nut slan­gin­kin ja kuu­lem­ma Cos­ta Ri­can ak­sent­ti­a­kin oli tart­tu­nut mat­kaan. Lop­pu­vuo­des­ta yri­tin vä­lil­lä men­nä cos­ta­ri­ca­lai­ses­ta fli­kas­ta ra­vin­to­lois­sa, kun kie­li­tai­to oli ke­hit­ty­nyt ja rus­ke­tus­kin oli ai­ka va­kuut­ta­va.

Oli kyl­lä to­del­la kova paik­ka läh­teä ta­kai­sin Suo­meen, sil­lä olin ko­tou­tu­nut niin hy­vin. Toi­saal­ta vaa­ka­ku­pis­sa pai­noi per­he ja ys­tä­vät Suo­mes­sa. Vuo­den ai­ka­na mi­nuun oli is­kos­tu­nut niin uu­si kie­li kuin myös asen­ne, pura vida, joka on cos­ta­ri­ca­lais­ten mot­to ja koko elä­män­ta­pa. Kir­jai­mel­li­ses­ti pura vida tar­koit­taa puh­das­ta elä­mää, mut­ta se on mie­les­tä­ni koko ti­co­jen eli cos­ta­ri­ca­lais­ten elä­män­ta­van ydin. Pura vi­daa on kui­ten­kin vai­kea se­lit­tää, se täy­tyy vaan ko­kea. Eh­kä sa­non­nas­ta hei­jas­tuu se, mi­ten cos­ta­ri­ca­lai­set osaa­vat naut­tia elä­män pie­nis­tä asi­ois­ta, he ovat iloi­sia, lep­poi­sia ja vie­raan­va­rai­sia. He ovat myös eri­tyi­sen yl­pei­tä maas­taan. Pura vida -lau­sah­dus­ta kuu­lee siel­lä tääl­lä, kos­ka se so­pii mitä mo­ni­nai­sim­piin het­kiin. Se voi ol­la ter­veh­dys, kii­tos, kuu­lu­mi­set tai myön­ty­mi­nen. Näil­lä kah­del­la sa­nal­la pär­jää pit­käl­le Cos­ta Ri­can mat­kal­la.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Costa Ricassa lukiovaihdossa.

Es­pan­jaa on on­nek­si pääs­syt pu­hu­maan Cos­ta Ri­can vuo­den jäl­keen­kin. Lu­ki­os­sa lat­ta­ri­vaih­ta­rei­hin piti tie­tys­ti heti tu­tus­tua ja hymy nou­si huu­lil­le ai­na kun kuu­li jon­kun pu­hu­van sitä sy­dä­men kiel­tä. Sit­tem­min opis­ke­lin kiel­tä kor­ke­a­kou­lus­sa li­sää ja läh­din Mek­si­koon yli­o­pis­to­vaih­toon. Oli iha­naa pääs­tä pu­hu­maan taas päi­vit­täin es­pan­jaa na­tii­vien kans­sa. Siel­tä tart­tui mu­kaan kyl­lä myös Mek­si­kon slan­gi­sa­nat, ¡qué pad­re!

Vaik­ka es­pan­jan­kie­li­seen maa­han ei pää­si­si­kään käy­mään, niin on­nek­si on mui­ta­kin ta­po­ja op­pia kiel­tä. Esi­mer­kik­si juu­ri mu­sii­kin kuun­te­lu! Jopa Cos­ta Ri­can slan­gin sa­nat au­ke­aa täl­lä bii­sil­lä: Go­nin – Hab­lo como tico. Hyvä fii­lis on taat­tu täs­tä bii­sis­tä: La Go­za­de­ra – Gen­te de Zona, oma lat­ta­ri­lip­pu lie­hu­maan!

Tar­jol­la on myös pal­jon sar­jo­ja, lef­fo­ja, pod­cas­te­ja yms. Kan­sa­lai­so­pis­tois­sa­kin yleen­sä tar­jo­taan es­pan­jaa. Haas­tan kaik­ki kiin­nos­tu­neet il­moit­tau­tu­maan kurs­seil­le tai sit­ten pie­nem­min as­ke­lin, va­lit­se seu­raa­vak­si es­pan­jan­kie­li­nen sar­ja kat­sot­ta­vak­si. Bu­e­na su­er­te y pura vida!