Aluksi sylissä oli nyytti, jonka keskellä silmät säihkyivät. Oli vaipanvaihtoa, yöheräämisiäkin – mitä näitä nyt vauva-arjessa on. Hurjaa kasvua ja kehitystä päivä päivältä, melkein tunti tunnilta. Uusia temppuja joka käänteessä: pää nousee, varpaat löytyvät, kierähdys mahalleen...
Nyt kosketus on enää harvoin kevyt. Kymmenkuisen näpeissä on voimaa ja päässä tahtoa niin, että liian lähelle pöydänreunaa unohdetun puhelimen tai kaukosäätimen herruudesta saa kamppailla tosissaan. Pari viikkoa sitten kapulat saivat vielä olla rauhassa, sitten tuli sohvan vierellä oivallus pystyyn kapuamisesta. Nelivedossakin kierrosajat paranevat huimaa tahtia.
Uusia temppuja tulee edelleen joka käänteessä, kaikkia ensimmäisiä kertoja ei ehdi todistamaan tai dokumentoimaan millään. Pystyyn nousemista yritin kuvata, mutta horjuva ote lipesi samalla hetkellä kun kamera laukesi. Kuvasta tuli suttua, poika selvisi pienellä itkulla ja kolhuitta, ja kiipesi kohta uudelleen. "Pöö"-leikki verhon takaa on sen verran rauhallisempaa, että siitä saimme videomateriaaliakin. Poika myös tietää, että se on isin ja äidin suosikki, joten kuvausmahdollisuuksia on ollut viljalti.
Tilastotiedon mukaan vauvavastuu kasautuu yhä äidille. Esimerkiksi Yle uutisoi vuonna 2017, että isät käyttävät alle kymmenen prosenttia perhevapaista. Yhdeksän viikon isyysvapaista käytetään keskimäärin vajaat neljä viikkoa, ja viidennes isistä ei pidä isyyslomaa lainkaan.
Tasa-arvon kannalta korjattavaa on, uskoakseni perheen kannalta myös. Varhainen vuorovaikutus on tärkeää jokaiselle lapselle ja vanhemmalle.
Sitä paitsi kuva tai video ei korvaa kokemusta. Jos et ole itse paikalla, jäät väistämättä jostain paitsi. Onnekseni olen saanut olla, ja kokemuksia on tallessa – kummien, mummien ja muiden iloksi kuviakin.
Työnsä eroilmoitukseen päättänyt hallitus kuoppasi perhevapaauudistuksensa helmikuussa. Toivottavasti tuleva saa omansa maaliin asti.