Toimittajalta
Esa
 
Viippola
esa.viippola@alasatakunta.fi
19.4.2019 8.00

Antakaa aikaa perheelle

Ensimmäinen kosketus oli kevyt ja vahva. Tunne oli iloa, pelkoa ja kaikkea siltä väliltä. Aivan tarkkaan en muista, mutta väittäisin, että katsoimme silmästä silmään. Silloin saatu vihreä turvalonkero lohduttaa edelleen, kun suurin tarve keskellä yötä on. Onneksi ei usein ole.

Aluk­si sy­lis­sä oli nyyt­ti, jon­ka kes­kel­lä sil­mät säih­kyi­vät. Oli vai­pan­vaih­toa, yö­he­rää­mi­si­ä­kin – mitä näi­tä nyt vau­va-ar­jes­sa on. Hur­jaa kas­vua ja ke­hi­tys­tä päi­vä päi­väl­tä, mel­kein tun­ti tun­nil­ta. Uu­sia temp­pu­ja joka kään­tees­sä: pää nou­see, var­paat löy­ty­vät, kie­räh­dys ma­hal­leen...

Nyt kos­ke­tus on enää har­voin ke­vyt. Kym­men­kui­sen nä­peis­sä on voi­maa ja pääs­sä tah­toa niin, et­tä lii­an lä­hel­le pöy­dän­reu­naa unoh­de­tun pu­he­li­men tai kau­ko­sää­ti­men her­ruu­des­ta saa kamp­pail­la to­sis­saan. Pari viik­koa sit­ten ka­pu­lat sai­vat vie­lä ol­la rau­has­sa, sit­ten tuli soh­van vie­rel­lä oi­val­lus pys­tyyn ka­pu­a­mi­ses­ta. Ne­li­ve­dos­sa­kin kier­ro­sa­jat pa­ra­ne­vat hui­maa tah­tia.

Uu­sia temp­pu­ja tu­lee edel­leen joka kään­tees­sä, kaik­kia en­sim­mäi­siä ker­to­ja ei eh­di to­dis­ta­maan tai do­ku­men­toi­maan mil­lään. Pys­tyyn nou­se­mis­ta yri­tin ku­va­ta, mut­ta hor­ju­va ote li­pe­si sa­mal­la het­kel­lä kun ka­me­ra lau­ke­si. Ku­vas­ta tuli sut­tua, poi­ka sel­vi­si pie­nel­lä it­kul­la ja kol­huit­ta, ja kii­pe­si koh­ta uu­del­leen. "Pöö"-leik­ki ver­hon ta­kaa on sen ver­ran rau­hal­li­sem­paa, et­tä sii­tä saim­me vi­de­o­ma­te­ri­aa­li­a­kin. Poi­ka myös tie­tää, et­tä se on isin ja äi­din suo­sik­ki, jo­ten ku­vaus­mah­dol­li­suuk­sia on ol­lut vil­jal­ti.

Ti­las­to­tie­don mu­kaan vau­va­vas­tuu ka­sau­tuu yhä äi­dil­le. Esi­mer­kik­si Yle uu­ti­soi vuon­na 2017, et­tä isät käyt­tä­vät al­le kym­me­nen pro­sent­tia per­he­va­pais­ta. Yh­dek­sän vii­kon isyys­va­pais­ta käy­te­tään kes­ki­mää­rin va­jaat nel­jä viik­koa, ja vii­den­nes isis­tä ei pidä isyys­lo­maa lain­kaan.

Tasa-ar­von kan­nal­ta kor­jat­ta­vaa on, us­ko­ak­se­ni per­heen kan­nal­ta myös. Var­hai­nen vuo­ro­vai­ku­tus on tär­ke­ää jo­kai­sel­le lap­sel­le ja van­hem­mal­le.

Sitä pait­si kuva tai vi­deo ei kor­vaa ko­ke­mus­ta. Jos et ole it­se pai­kal­la, jäät väis­tä­mät­tä jos­tain pait­si. On­nek­se­ni olen saa­nut ol­la, ja ko­ke­muk­sia on tal­les­sa – kum­mien, mum­mien ja mui­den ilok­si ku­vi­a­kin.

Työn­sä eroil­moi­tuk­seen päät­tä­nyt hal­li­tus kuop­pa­si per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen­sa hel­mi­kuus­sa. Toi­vot­ta­vas­ti tu­le­va saa oman­sa maa­liin as­ti.