Toimittajalta
Esa
 
Viippola
esa.viippola@alasatakunta.fi
14.9.2018 8.00

Sää ja mää

Eivät ole kesät niin kuin ennen. Vielä muinaisesiajalla 2010-luvun puolivälissä paiskittiin pipo päässä puita kokkoon, jotta edes yhtenä päivänä olisi vähän lämpimämpi. Tänä kesänä mentiin t-paidalla neljä kuukautta.

On­nea on il­mas­toi­tu toi­mi­tus ke­sän kuu­mim­pi­na päi­vi­nä, nu­han uhas­ta viis.

Mut­ta mitä kuu­ma kesä te­kee suo­ma­lai­sel­le kan­san­luon­teel­le? Su­laa­ko sisu sa­maa tah­tia jää­te­lö­töt­te­rön kans­sa?

Kyl­lä sii­tä­kin sel­vit­tiin, pää­sään­töi­ses­ti hy­vin. Jos­sain hel­le eh­kä jopa su­lat­ti suo­ma­lai­sil­le tyy­pil­lis­tä ju­rout­ta niin pal­jon, et­tä on saa­tu ai­kaan kes­kus­te­lua tun­te­mat­to­mien kes­ken. Esi­mer­kik­si sääs­tä.

Ja sit­ten koit­ti syk­sy niin kuin en­nen­kin – myrs­ky­ten. Kun puut hak­kaa­vat ik­ku­noi­hin, joi­den ta­ka­na sa­la­moi kuin yö­ker­hos­sa ja jy­ri­see kuin he­vi­kon­ser­tis­sa, on tur­val­lis­ta aja­tel­la, et­tä jo­kin on vie­lä maa­il­mas­sa en­nal­laan.

Vä­lil­lä on hyvä yl­lät­tyä. Ke­sä­säi­den suh­teen ja elä­mäs­sä yleen­sä­kin.

Moni nuo­ri on nyt omal­la vuo­rol­laan yl­lä­tys­ten ää­rel­lä. Ylä­kou­lu, am­mat­ti­kou­lu tai lu­kio on aloi­tet­tu jo hy­vän ai­kaa sit­ten, ja kor­ke­a­kou­luis­sa­kin lu­ku­vuo­den juh­lal­li­set aloit­ta­jai­set al­ka­vat ol­la ta­ka­na. Yl­lä­tyk­siä on eh­kä ol­lut jo – au­rin­gon­pais­tet­ta tai myrs­kyä tai mo­lem­pia – ja ai­van var­mas­ti nii­tä on jo­kai­sel­la vie­lä edes­sä.

Po­si­tii­vi­ses­ta asen­tees­ta pu­hu­taan pal­jon, vä­lil­lä nau­res­kel­len­kin. Ei asen­ne rat­kai­se kaik­kia on­gel­mia, mut­ta omas­sa elä­mäs­sä­ni olen huo­man­nut, et­tä kyl­lä hymy kans­sa­käy­mis­tä hel­pot­taa. Sa­maa te­kee se, Mau­no Koi­vis­toa lai­na­tak­se­ni, kun olet­taa asi­oi­den käy­vän hy­vin, mi­kä­li ei var­muu­del­la toi­sin tie­de­tä.

Uu­det ym­py­rät ovat nuo­rel­le hyvä mah­dol­li­suus kat­soa it­se­ään­kin uu­sin sil­min: voin­ko pa­rem­min, jos teen jo­tain toi­sin? Myrs­kyä ja sa­la­moin­tia ei kan­na­ta sie­tää, jos ei sii­tä tyk­kää ja on mah­dol­li­suus muu­hun – ja usein on. Oman elä­män ke­sä­hel­teet voi löy­tää uu­den har­ras­tuk­sen pa­ris­ta, tai uu­des­ta luok­ka- tai opis­ke­lu­ka­ve­ris­ta.

Uu­den ka­ve­rin kans­sa voi vi­ri­tel­lä kes­kus­te­lua vaik­ka sääs­tä. Kuu­le­ma­ni mu­kaan me­hi­läi­set ovat kas­vat­ta­neet tänä ke­sä­nä ruo­ka­va­ras­to­jaan, mikä en­na­koi kyl­mää tal­vea. Sii­nä­pä riit­tää­kin äi­mis­tel­tä­vää taas pit­käk­si ai­kaa.