Takavuosikymmeninä – näin on minulle kerrottu – laulun ilo tapettiin kokonaisilta ikäluokilta luokan edessä laulattamalla. Toivottavasti tarinat ovat kasvaneet kertomisen myötä. Minun nuoruudessani ainakin riitti opettajalle yksityisesti laulaminen, mutta jännittävää oli sekin.
Esityksen jälkeen opettaja kiitti ja totesi, että äänenmuodostuksessa ei ole mitään sellaista vikaa, että lääkäriä tarvittaisiin. Siihen, menikö Kolmannen Naisen Tästä asti aikaa hyvin vai huonosti, opettaja ei ottanut kantaa. Tulkitsin sen tietysti niin, että huonosti.
Laulut jäivät siihen, kun en kerran osannut. Samaa sanoo moni muukin – turhaan. Laulaa saa ja voi, vaikka se ei nuotilleen menisikään.
Ensinnäkin laulu tyylillä kuin tyylillä on treeniä, jonka terveyshyödyt on tieteellisesti todistettu. Laulu voi myös alentaa stressiä ja kohottaa mielialaa aivan kuin musiikin kuuntelukin.
Varttuneemmalla iällä löysin laulun ilon karaoken kautta. Karaokessa voi toki kilpailla, mutta laulutaidon sijaan kannattaa kilpailla viihtymisessä: se voittaa, jolla on hauskinta.
Mikäli kotoa ei karaokelaitteita tai laulupelejä löytyisikään, oman estradin voi silti perustaa vaikkapa älypuhelimen karaokesovelluksella. Mitkään tilpehöörit eivät kuitenkaan ole pakollisia. Esiintyä voi vaikka suihkussa.
Kannustan silti mahdollisuuksien mukaan jakamaan laulun lahjaa lähipiirille. Suihkussa voi silloin tulla ahdasta, joten olohuone lienee tarkoitukseen parempi. Oli tila mikä hyvänsä, tärkeintä on viihtyminen. Kun nautit laulusta, tunne välittyy ja muutkin nauttivat, ja musiikki on meissä yhdessä.
Mikäli yhdessä laulaminen ei kaikesta huolimatta osu viihtyvyyshermoon, voi laulun myös ulkoistaa.
Masked Singer on hauskimpia tällä hetkellä seuraamiani sarjoja. Siinä kummalliset hahmot laulavat studioyleisölle, jonka jälkeen laulajien henkilöllisyyksiä arvuutellaan.
Läheskään kaikki eivät ole ammattilaulajia, mutta se ei haittaa tippaakaan. Hahmot viihtyvät lavalla ja laulavat täysin palkein, ja se värisee kovaa kotisohvalla asti.