Toimittajalta
Iida
 
Rissanen-Vatja
iida.rissanen-vatja@alasatakunta.fi
24.11.2017 8.00

Matt kävi kukkarolla

Puolentoista kuun vuokra tai talvilomaviikko Kanarialla. Muun muassa näiden elämän pienten ilojen ja välttä­mät­tö­myyksien rahoittamiseen sain pari viikkoa sitten osallistua. Harmi vain, etten omani, vaan Mattin.

Matt on Pen­n­syl­va­ni­as­ta ja vei ti­lil­tä­ni 800 eu­roa. To­del­li­suu­des­sa en tie­ten­kään tie­dä, mi­hin Matt on ra­ha­ni si­joit­ta­nut. Toi­saal­ta koko Mat­t­kin voi ol­la yh­tä hy­vin Ma­ria Ma­dei­ral­ta tai Mark­ku Van­taal­ta. Kas­vo­ton, iä­tön, su­ku­puo­le­ton. Mo­raa­li­ton ja hä­pe­ä­mä­tön, mut­ta myös il­mei­sen tai­ta­va hank­ki­maan it­sel­leen pank­ki­kort­tien nu­me­roi­ta tai skim­maa­maan eli ko­pi­oi­maan mak­su­kort­tien mag­neet­ti­juo­via.

Ky­sees­sä oli toi­nen ker­ta, kun jou­duin var­kaan kyn­siin. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la tas­kus­ta­ni läh­ti es­pan­ja­lai­sel­la juna-ase­mal­la kuk­ka­ro eli sa­ta­nen kä­teis­tä, kaik­ki kor­tit, joil­la on elä­mäs­sä mi­tään mer­ki­tys­tä, ja ju­na­lip­pu. Te­ki­jä oli kai nuo­ri tyt­tö, joka oli hy­pän­nyt ju­naan ja juu­ri en­nen läh­töä siel­tä pois, to­te­si hä­nen käy­tös­tään ih­me­tel­lyt mat­ka­seu­ra­ni. Ajaa­ko­han joku Ma­la­gan vuo­ris­to­teil­lä Fi­at­ti­aan yhä hen­ki­lö­pa­pe­ri­ni tas­kus­saan? Tus­kin, sil­lä po­lii­sin mu­kaan useim­mi­ten pik­ku­vo­ro­ja, ku­ten jär­jes­täy­ty­neem­pää­kin ri­kol­li­suut­ta, kiin­nos­taa en­nen kaik­kea raha.

Kun sit­ten oli Mat­tin vuo­ro kä­väis­tä kuk­ka­rol­la­ni, is­tuin mu­ka­vas­ti omas­sa olo­huo­nees­sa­ni. Nor­dea il­moit­ti epäi­lys­tä kort­ti­ni vää­rin­käy­tös­tä, ja sain to­de­ta asi­an verk­ko­pan­kis­ta. Sul­jin kort­ti­ni ja jat­koin Nor­de­an asi­a­kas­pal­ve­luun. Sil­loin tuli – it­sel­le­ni va­li­tet­ta­van tyy­pil­li­ses­ti – myös it­ku. 800 eu­roa. On­han se vaan pa­huk­sen­moi­nen raha. Asi­a­kas­pal­ve­li­ja an­toi toi­min­ta­oh­jeet, vai­vau­tui re­ak­ti­os­ta­ni, mut­ta jak­soi sil­ti vie­lä pu­he­lun lo­puk­si ky­syä, on­han mi­nul­la mo­bii­li­pank­ki käy­tös­sä. No ei ol­lut. Myyn­ti­mies hen­keen ja ve­reen tämä ka­ve­ri.

Mak­su­kort­ti­ri­kol­li­suus on po­lii­sin mu­kaan li­sään­ty­nyt. Sen ta­voit­tee­na on ko­pi­oi­da kor­tin tie­to­ja, jot­ta ri­kol­li­nen pää­see kä­sik­si pank­ki­ti­liin. Useim­mis­sa kor­teis­sa ra­ha­nar­vois­ta da­taa vä­lit­tää ai­na­kin kak­si eri so­vel­lus­ta, yleen­sä mag­neet­ti­juo­va, mik­ro­si­ru ja kor­tin nu­me­ro­sar­jat. Näis­tä mag­neet­ti­juo­van suo­jaus on ole­ma­ton, ja sik­si vo­rot hyö­dyn­tä­vät näp­pä­räs­ti skim­maa­mis­ta ma­ni­pu­loi­mal­la esi­mer­kik­si pank­ki­au­to­maat­te­ja tai kyl­mä­a­se­mia. Da­taa han­ki­taan myös ne­tin hait­ta­oh­jel­mien vä­lit­tä­mä­nä.

Kun me­ne­tin kuk­ka­ro­ni tas­ku­var­kaal­le, opin vah­ti­maan sitä fik­sum­min. Nyt opin, et­tei pin-koo­di­aan kan­na­ta kos­kaan näp­päil­lä peit­tä­mät­tä sitä huo­lel­la. Päi­vit­täi­sen nos­to­ra­jan sää­dän edel­leen pa­riin sa­ta­seen. Jat­kos­sa saa­tan myös peit­tää kort­ti­ni nu­me­ro­sar­jo­ja tei­pin­pa­loil­la tai hank­kia kor­til­le elekt­ro­ni­sen suo­ja­ko­te­lon.

Ke­ho­tan mui­ta­kin har­kit­se­maan.