Matt on Pennsylvaniasta ja vei tililtäni 800 euroa. Todellisuudessa en tietenkään tiedä, mihin Matt on rahani sijoittanut. Toisaalta koko Mattkin voi olla yhtä hyvin Maria Madeiralta tai Markku Vantaalta. Kasvoton, iätön, sukupuoleton. Moraaliton ja häpeämätön, mutta myös ilmeisen taitava hankkimaan itselleen pankkikorttien numeroita tai skimmaamaan eli kopioimaan maksukorttien magneettijuovia.
Kyseessä oli toinen kerta, kun jouduin varkaan kynsiin. Ensimmäisellä kerralla taskustani lähti espanjalaisella juna-asemalla kukkaro eli satanen käteistä, kaikki kortit, joilla on elämässä mitään merkitystä, ja junalippu. Tekijä oli kai nuori tyttö, joka oli hypännyt junaan ja juuri ennen lähtöä sieltä pois, totesi hänen käytöstään ihmetellyt matkaseurani. Ajaakohan joku Malagan vuoristoteillä Fiattiaan yhä henkilöpaperini taskussaan? Tuskin, sillä poliisin mukaan useimmiten pikkuvoroja, kuten järjestäytyneempääkin rikollisuutta, kiinnostaa ennen kaikkea raha.
Kun sitten oli Mattin vuoro käväistä kukkarollani, istuin mukavasti omassa olohuoneessani. Nordea ilmoitti epäilystä korttini väärinkäytöstä, ja sain todeta asian verkkopankista. Suljin korttini ja jatkoin Nordean asiakaspalveluun. Silloin tuli – itselleni valitettavan tyypillisesti – myös itku. 800 euroa. Onhan se vaan pahuksenmoinen raha. Asiakaspalvelija antoi toimintaohjeet, vaivautui reaktiostani, mutta jaksoi silti vielä puhelun lopuksi kysyä, onhan minulla mobiilipankki käytössä. No ei ollut. Myyntimies henkeen ja vereen tämä kaveri.
Maksukorttirikollisuus on poliisin mukaan lisääntynyt. Sen tavoitteena on kopioida kortin tietoja, jotta rikollinen pääsee käsiksi pankkitiliin. Useimmissa korteissa rahanarvoista dataa välittää ainakin kaksi eri sovellusta, yleensä magneettijuova, mikrosiru ja kortin numerosarjat. Näistä magneettijuovan suojaus on olematon, ja siksi vorot hyödyntävät näppärästi skimmaamista manipuloimalla esimerkiksi pankkiautomaatteja tai kylmäasemia. Dataa hankitaan myös netin haittaohjelmien välittämänä.
Kun menetin kukkaroni taskuvarkaalle, opin vahtimaan sitä fiksummin. Nyt opin, ettei pin-koodiaan kannata koskaan näppäillä peittämättä sitä huolella. Päivittäisen nostorajan säädän edelleen pariin sataseen. Jatkossa saatan myös peittää korttini numerosarjoja teipinpaloilla tai hankkia kortille elektronisen suojakotelon.
Kehotan muitakin harkitsemaan.