Seurasin joku tovi sitten kassajonon perältä tilannetta, jossa arviolta kymmenenikäistä poikaa pyydettiin kavereineen avaamaan reppunsa kassalla. Pojat vähän empivät, mutta pyynnön toistuttua vetoketjut aukesivat ja myyjä teki tarkastuksen.

Mi­tään ih­meem­pää ei re­puis­ta löy­ty­nyt. Ole­tin myy­jän ar­ki­ses­ti kiit­tä­vän tai pa­hoit­te­le­van vai­vas­ta, sa­maan ta­paan, kuin jos­kus vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa mi­nu­a­kin – ai­kuis­ta – on pa­hoi­tel­tu. Liki kai­kil­la kas­soil­la on ny­ky­ään lap­pu­set sii­tä, et­tä kas­si pi­tää ava­ta ai­na­kin pyy­det­tä­es­sä, ja li­säk­si mo­nis­sa kau­pois­sa it­se­pal­ve­lu­kas­sat hä­lyt­tä­vät myy­jiä sa­tun­nais­tar­kas­tuk­sil­le. Kun mi­nu­a­kin ys­tä­väl­li­ses­ti (tyh­jän re­pun) tar­kis­tuk­sen jäl­keen pu­hu­tel­tiin, läh­din kau­pas­ta ihan tyy­ty­väi­se­nä sä­de­ke­hä kirk­kaa­na pää­ni pääl­lä lois­ta­en.

Poi­kia myy­jä ei kui­ten­kaan pa­hoi­tel­lut tai kiit­tä­nyt, vaan käs­ki tiuk­ka­sa­nai­ses­ti jät­tä­mään re­put en­si ker­ral­la kau­pan niil­le tar­koi­tet­tuun lo­ke­rik­koon. Lap­set lomp­si­vat tie­hen­sä mui­den kat­seet se­läs­sään, ja mi­nua jäi su­ret­ta­maan.

Kaup­pa­reis­sua use­am­min pa­has­tun kui­ten­kin las­ten – var­sin­kin poi­kien – koh­te­lus­ta so­mes­sa. En tah­do ym­mär­tää, mikä tar­ve ai­kui­sil­la on nos­taa yk­sit­täis­ten las­ten te­ke­mi­siä, ome­na- tai kark­ki­var­kauk­sia, rek­ka-
spot­taa­mi­sia, mitä iki­nä, ylei­ses­ti lyn­kat­ta­vik­si Fa­ce­boo­kin jul­ki­siin ja ak­tii­vi­siin ky­lä­ryh­miin. Ja nyt heti ko­ros­tan: las­ten asi­at­to­maan saa­ti vaa­ral­li­seen toi­min­taan on tie­ten­kin ää­rim­mäi­sen tär­keä ai­kuis­ten puut­tua. Men­nä vä­liin, ky­syä van­hem­pien yh­teys­tie­to­ja, soit­taa tai mars­sia ko­ti­o­vel­le. Ja jos kyse on laa­jem­mas­ta il­mi­ös­tä, nos­taa sil­loin asia esiin asia, ei yk­sit­täi­nen lap­si, edel­lä.

Enem­män kuin ai­kui­nen, lap­si tar­vit­see mi­nä­ku­van­sa ra­ken­nu­sai­neik­si ko­ke­muk­sia sii­tä, et­tä hän kel­paa. Jul­ki­ses­ti joko pai­kan pääl­lä tai so­mes­sa no­laa­mal­la ja syyl­lis­tä­mäl­lä ei las­ta enää 2020-lu­vul­la kuu­lui­si kas­vat­taa, ei, vaik­ka tar­koi­tus­pe­rä oli­si si­näl­lään hyvä.

Ai­na­kin it­se ot­tai­sin äi­ti­nä mie­luum­min vas­taan ihan van­ha­nai­kai­sen pu­he­lin­soi­ton, kuin lu­ki­sin lap­se­ni kolt­to­sis­ta bes­ser­wis­se­röi­väl­tä kom­ment­ti­pals­tal­ta.