Blogi
Maria
 
Tyyster
Mie oon niit ilosii karjalaisii! Olen kolmenkympin ylittänyt pienen pojan äiti ja koululaispojan äitipuoli Säkylästä. Elämme kiireistä muusikko- ja hyvinvointialan vanhempien elämää. Musiikki on minulle tärkeää ja nyt perhe, liikunta sekä hyvinvointi ovat ottaneet samankaltaista paikkaa elämässäni. Armeijan käyneenä ja maatilan tyttärenä juuret ovat syvällä Suomessa.
30.3.2019 9.30

Erinomaisvointi: Minä itse!

Haluaako joku voida tahallaan huonosti? En usko. Silti me päivittäin saatamme tehdä valintoja, jotka tekevät meille huonon olon tai pahan mielen. Jokaisen meistä olisi hyvä välillä miettiä ja kirjata ylös itselleen ne oikeasti tärkeät asiat! Voisin vaikka lyödä vetoa, että oma terveys tai hyvinvointi on siinä listalla. Ja jos ei, niin kyllä sen ehdottomasti pitäisi olla!

Sa­no­taan usein, et­tä ke­ho­ni on temp­pe­li­ni. Saat­taa kuu­los­taa huu­haal­ta, mut­ta kun sitä maal­li­sem­min ajat­te­lee, se on tot­ta. Jot­ta voim­me ol­la muil­le ih­mi­sil­le hy­viä ja tar­peel­li­sia sekä pär­jä­tä elä­mäs­säm­me, tu­lee mei­dän pi­tää it­ses­täm­me huol­ta. Jos me em­me it­se ole kun­nos­sa, ei ym­pä­ril­läm­me toi­mi oi­kein mi­kään muu­kaan.

Ver­tai­lem­me kaik­kea jat­ku­vas­ti. It­se­äm­me mui­hin, omai­suut­tam­me mui­den omai­suu­teen jne. Jos se on ter­vet­tä, se luo meil­le ter­vei­tä ta­voit­tei­ta, mut­ta me­nee hel­pos­ti myös ää­rim­mäi­syyk­siin ja te­kee näin pa­han olon. Saa­tam­me lai­min­lyö­dä it­se­äm­me myös syö­mäl­lä tai pas­si­voi­tu­mal­la. Ei ole vää­rin syö­dä jo­tain it­sel­le mie­luis­ta herk­kua, mut­ta kan­nat­taa syö­dä vain sen ver­ran, kuin sii­tä tu­lee hyvä olo. Hel­pos­ti tu­lee syö­tyä pal­jon ja sit­ten har­mit­taa. Mie­les­sä al­kaa soi­maan se sama ku­lu­nut ja är­syt­tä­vä ää­ni­le­vy: ”Mik­si söit taas niin pal­jon? Mik­si et voi­nut hil­li­tä it­se­ä­si?”. Pääs­sä­si käy tais­te­lua vä­li­tön mie­li­hy­vä ja ar­vo­je­si mu­kai­nen mie­li­hy­vä. Si­nun teh­tä­vä­si on­kin jat­kos­sa va­li­ta, kum­pi on si­nul­le tär­ke­äm­pää! Het­ken huu­ma vai pit­kän täh­täi­men ta­voi­te? Sama asia pä­tee päi­vit­täi­seen ak­tii­vi­suu­teem­me. On help­po is­tah­taa soh­val­le telk­ka­ria kat­so­maan ja sii­hen on myös help­po jä­mäh­tää. Aja­tuk­sis­sa pyö­rii, et­tä pi­täi­si teh­dä sitä ja tätä mut­ta… Mi­täs, jos vain nou­si­si ylös, te­ki­si asi­al­le jo­tain ja jos sen jäl­keen jää vie­lä ai­kaa, is­tah­taa soh­val­le ta­kai­sin?

hidastaelämää.fi

hidastaelämää.fi

Olen it­se tie­toi­ses­ti yrit­tä­nyt ope­tel­la te­ke­mään asi­oi­ta heti, kun ne huo­maan tai ne tu­le­vat mie­lee­ni. Jos en juu­ri sil­loin eh­di tai oi­ke­as­ti pys­ty, kir­joi­tan sen ylös. Mitä no­pe­am­min asi­at te­kee pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä, sitä vä­hem­min si­nun tar­vit­see käyt­tää nii­hin aja­tuk­sia ja stres­sa­ta nii­tä. ”Pois­sa sil­mis­tä, pois­sa mie­les­tä” toi­mii mie­les­tä­ni tä­hän hie­nos­ti! Sil­lä eh­dol­la, et­tä asi­al­le oi­ke­as­ti te­kee jo­tain! Joku saat­taa esim. laih­dut­taa jat­ku­vas­ti. Aloit­taa joka tam­mi­kuus­sa ”uu­den elä­män” jol­lain kuu­ril­la. Yh­täk­kiä huo­maa, et­tä niin on teh­nyt 30 vuot­ta. On siis laih­dut­ta­nut ja ta­voi­tel­lut pa­rem­paa oloa 30 v. Mi­täs jos sen 30 vuot­ta oli­si vaik­ka käyt­tä­nyt elä­mi­seen ja sii­hen, et­tä oli­si teh­nyt it­sel­leen oi­ke­as­ti hy­viä asi­oi­ta ja muut­ta­nut elä­män­ta­van sel­lai­sek­si, et­tä voi pa­rem­min.

Ota sel­vää, mitä si­nun ke­ho­si ja mie­le­si oi­ke­as­ti ha­lu­aa ja tar­vit­see. Ala pik­ku­hil­jaa ren­nos­ti elää nii­den asi­oi­den mu­kaan. Älä tee ker­ral­la lii­an iso­ja ja ras­kai­ta suun­ni­tel­mia, ta­voit­tei­ta tai va­lin­to­ja. Jo­kai­nen as­kel las­ke­taan… Jos vaik­ka mie­les­sä pyö­rii, et­tä pi­täi­si läh­teä kä­ve­lyl­le. Nou­se ylös ja läh­de ulos. Kä­ve­le vaik­ka 10 mi­nuut­tia ja mene ta­kai­sin si­säl­le. Sii­nä meni ai­kaa yh­teen­sä noin 15 min. Ai­ka vä­häl­lä pää­set, jos toi­nen mah­dol­li­suus on miet­tiä mon­ta tun­tia tai päi­viä saa­mat­to­muut­ta­si ja kuun­nel­la taas nii­tä lo­put­to­mia är­syt­tä­viä, hauk­ku­via ää­ni­le­vy­jä pääs­sä­si.

Psyyk­kis­tä val­men­nus­ta opis­kel­les­sa­ni olen saa­nut apua en­sin­nä­kin omaan ajat­te­luun. Tun­tuu hur­jal­ta, mi­ten pie­nil­lä asi­oil­la on val­ta­va vai­ku­tus jo­ka­päi­väi­seen elä­mään. Esi­mer­kik­si sana: PAK­KO. Hyi. Ai­on heit­tää tuon sa­nan ros­ka­ko­riin ai­na kuin se vain on mah­dol­lis­ta! Se ei mo­ti­voi, vaan päin­vas­toin. Elä­mäs­sä asi­at ta­pah­tu­vat niin kuin ne ta­pah­tu­vat. Sil­le em­me voi mi­tään, mut­ta me it­se pää­täm­me, mi­ten nii­hin asi­oi­hin suh­tau­dum­me ja mikä on mei­dän pe­li­liik­keem­me mis­sä­kin ti­lan­tees­sa. Toi­von, et­tä meis­tä jo­kai­nen op­pi­si ar­vos­ta­maan it­se­ään, te­ke­mään asi­oi­ta it­sen­sä hy­vin­voin­nin eteen, sekä hy­väk­sy­mään myös vir­heet ja pa­hal­ta tun­tu­vat asi­at.

hidastaelamaa.fi

hidastaelamaa.fi

Teh­tä­vä juu­ri si­nul­le: Tee it­sel­le­si lis­ta tär­keis­tä asi­ois­ta ja kul­je nii­tä koh­ti pie­nin as­ke­lin. Älä mu­reh­di van­ho­ja asi­oi­ta, tai pel­kää tu­le­vaa. Ole avoin uu­sil­le asi­oil­le ja kii­tol­li­nen sii­tä, mitä si­nul­la jo on. Opi epä­on­nis­tu­mi­sis­ta, mut­ta älä pel­kää nii­tä! Il­man mo­kia ei voi kos­kaan on­nis­tua.