Blogi
Maria
 
Tyyster
Mie oon niit ilosii karjalaisii! Olen kolmenkympin ylittänyt pienen pojan äiti ja koululaispojan äitipuoli Säkylästä. Elämme kiireistä muusikko- ja hyvinvointialan vanhempien elämää. Musiikki on minulle tärkeää ja nyt perhe, liikunta sekä hyvinvointi ovat ottaneet samankaltaista paikkaa elämässäni. Armeijan käyneenä ja maatilan tyttärenä juuret ovat syvällä Suomessa.
11.7.2020 15.15

Erinomaisvointi: Unelmoi ja uskalla

Onko joskus sellainen olo, että haluaisit omaan elämääsi jotain uutta? Joskus riittää, että ostat vaikka uudet vaatteet tai vaihdat kodin järjestystä, mutta joskus on kyse jostain isommasta.

Jos­kus tun­tuu sil­tä, et­tä ha­lu­ai­si muut­taa elä­män­suun­taa ra­di­kaa­lis­ti. Ar­vaa mitä? Vaik­ka odot­tai­si kuin­ka, et­tä asi­at vain ta­pah­tui­si­vat it­sek­seen, ei mi­tään ta­pah­du, jos ei us­kal­la kää­riä omia hi­ho­ja ja teh­dä asi­oil­le jo­tain. Vaik­ka vä­lil­lä pe­lot­tai­si ja epäi­lyt­täi­si, kan­nat­taa sil­ti ol­la hie­man ute­li­as ja us­kal­taa. Myö­hem­min voi har­mit­taa, jos ei us­kal­ta­nut­kaan edes ko­keil­la! Unel­moi edes. Vaik­ka ihan päät­tö­miä unel­mia! Voi ol­la, et­tä läh­det huo­maa­mat­ta nii­tä koh­ti ja pian ne ovat­kin jo ta­voit­tei­ta, jot­ka ovat to­teu­tet­ta­vis­sa.

Uskalla unelmoida, luottaa ja kaatua eteenpäin!

Uskalla unelmoida, luottaa ja kaatua eteenpäin!

Olen teh­nyt muu­si­kon töi­tä yli 15 vuot­ta, jois­ta kuu­si vuot­ta täys­päi­väi­ses­ti. Sii­nä ajas­sa on tul­lut näh­tyä jos jon­kin­lais­ta. Pit­kään olen aja­tel­lut, et­ten muu­ta ha­lu­ai­si teh­dä­kään. Sain­han rak­kaas­ta har­ras­tuk­ses­ta am­ma­tin!

Elä­mä ja ura on muut­tu­nut täs­sä vuo­sien var­rel­la ja kiin­nos­tuk­se­ni on he­rän­nyt mui­hin­kin asi­oi­hin. Kol­me vuot­ta sit­ten opis­ke­lin it­sel­le­ni toi­ses­ta rak­kaas­ta har­ras­tuk­ses­ta, hy­vin­voin­nis­ta, am­ma­tin ja olen sii­tä kyl­lä ikui­ses­ti kii­tol­li­nen it­sel­le­ni, et­tä us­kal­sin ja tein sen. Tie­don­ja­no kas­vaa jat­ku­vas­ti ja tun­tuu, et­tä koko ajan on jo­tain uut­ta opit­ta­vaa. En ole var­maan­kaan kos­kaan täy­sin val­mis, en­kä ha­lu­a­kaan ol­la!

Noin vuo­si sit­ten ys­tä­vä­ni ker­toi pyö­rä­len­kil­lä mah­dol­li­ses­ta uu­des­ta yri­tyk­ses­tä, jo­hon ei eh­kä us­kal­tai­si läh­teä yk­sin. Muis­tan täs­mäl­leen pai­kan­kin, mis­sä hän sii­tä mi­nul­le ker­toi. Mie­tin sii­nä hil­jaa mie­les­sä­ni, et­tä oli­si­ko täs­sä seu­raa­va het­ki elä­mäs­sä, kun kan­nat­tai­si kaa­tua eteen­päin ja us­kal­taa.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä ky­syin ys­tä­väl­tä­ni, voi­sin­ko minä ol­la se, ke­nen kans­sa hän us­kal­tai­si. Ja nyt vuot­ta myö­hem­min, meil­lä on yri­tys, joka on ol­lut täy­sil­lä toi­min­nas­sa jo yli puo­li vuot­ta. Ja vaik­ka alus­sa hir­vit­ti ja mie­ti­tyt­ti, et­tä mi­hin­käs täs­sä ol­laan taas läh­det­ty, niin nyt en voi­si ol­la pää­tök­ses­tä­ni tyy­ty­väi­sem­pi! Hyp­pä­sin täy­sin tun­te­mat­to­maan, mut­ta hy­väs­sä seu­ras­sa, ja se kan­nat­ti.

Unel­moi ja us­kal­la. Kak­si isoa ja vah­vaa sa­naa. Olen täs­sä vii­me päi­vät miet­ti­nyt, mitä sel­lais­ta omas­sa ar­jes­sa­ni on, mis­tä to­del­la pi­dän ja mis­tä voi­sin ke­hit­tää it­sel­le­ni jopa toi­meen­tu­lon. Kos­ka mik­si ei?

Ha­lu­an myös teh­dä it­sel­le­ni aar­re­kar­tan! Aar­re­kart­ta on sel­lai­nen, jo­hon sinä voit piir­tää tai et­siä ku­via asi­ois­ta, jois­ta unel­moit. Kun aar­re­kart­ta on val­mis, ri­pus­ta se nä­ky­väl­le pai­kal­le, jot­ta näet sen joka päi­vä. Kun vil­kai­set sitä päi­vit­täin, alat huo­maa­mat­ta te­ke­mään elä­mäs­sä­si pää­tök­siä, jot­ka vie­vät koh­ti oman aar­re­kart­ta­si unel­mia. Saat­taa kuu­los­taa hul­lul­ta, mut­ta niin moni on sen avul­la pääs­syt ta­voit­tee­seen, et­tä mi­nä­kin ha­lu­an us­kal­taa unel­moi­da.

 Aarrekarttasi voi näyttää vaikka tältä! Voit myös kirjoittaa karttaan itsellesi tärkeitä voimalauseita tai unelmia!

Aarrekarttasi voi näyttää vaikka tältä! Voit myös kirjoittaa karttaan itsellesi tärkeitä voimalauseita tai unelmia!

Jos­kus kaik­ki me­nee blö­ri­näk­si, tai voi­mat lop­pu­vat ja ei vain jak­sa. Ei jak­sa mi­tään. Mut­ta hei! Se on ihan ok. Veik­kaan­pa, et­tä tämä niin kum­mal­li­nen ke­vät ai­heut­ti mo­nel­le epä­var­muu­den tun­tei­ta.

Veik­kaan myös, et­tä ne tun­teet kir­voit­ti­vat mo­net miet­ti­mään omaa elä­mään­sä, ar­vo­jaan ja toi­vei­taan. Myös mi­nut. Py­säh­ty­mi­sen het­ki teki sen, et­tä tu­le­vai­suus ja sen mah­dol­li­suu­det pyö­ri­vät mie­les­sä lä­hes päi­vit­täin.

Mi­nul­la on kaik­ki, mitä tar­vit­sen, mut­ta olen myös ih­mi­nen, jol­la täy­tyy ol­la koko ajan jo­tain, mitä koh­ti ke­hit­tyä. Tar­vit­sen unel­mia, ta­voit­tei­ta, sekä uu­sia mie­len­kiin­toi­sia ja ke­hit­tä­viä asi­oi­ta, jot­ta oli­sin par­haim­mil­la­ni!

Unel­mat myös muut­tu­vat mat­kan var­rel­la elä­män­ti­lan­teen mu­kaan. Omat unel­ma­ni liit­ty­vät vah­vas­ti it­se­ni ke­hit­tä­mi­seen, mut­ta vie­lä vah­vem­min lap­sie­ni ja per­hee­ni hy­vin­voin­tiin, sekä mei­dän kaik­kien hy­vään elä­mään.

Jos oli­sin vii­si vuot­ta sit­ten saa­nut kuul­la, min­kä­lai­nen elä­mä­ni oli­si vuon­na 2020, oli­sin saat­ta­nut nau­raa ma­ke­as­ti ja pi­tä­nyt sitä vit­si­nä. Ja nyt en voi­si ku­vi­tel­la mi­tään pa­rem­paa. Vaik­ka tu­le­vai­suus on jäl­leen täy­sin epä­var­ma, jän­nit­tä­vä ja tun­te­ma­ton, olen täy­sin val­mis kaa­tu­maan eteen­päin ja tu­le­vai­suut­ta koh­ti!

Kohti ääretöntä ja sen yli! Kiitos!

Kohti ääretöntä ja sen yli! Kiitos!

Ai­ka me­nee kuin il­ta­mis­sa, sa­no­taan! Ja to­si­aan­kin sil­tä se vä­lil­lä tun­tuu. Olen kir­joit­ta­nut Eri­no­mais­voin­ti-blo­gi­a­ni jo kak­si vuot­ta ja nyt on­kin ai­ka an­taa ti­laa uu­sil­le kir­joit­ta­jil­le. Kii­tos teil­le, iha­nat lu­ki­ja­ni, et­tä olet­te kul­ke­neet mu­ka­na­ni! Yk­si unel­mis­ta­ni tu­le­vai­suu­teen on­kin pe­rus­taa ihan oma blogi. Sitä koh­ti roh­ke­as­ti kul­kien toi­vo­tan tei­dät kaik­ki sin­ne lu­ki­joik­si sit­ten, kun olen unel­ma­ni saa­vut­ta­nut!

Unel­moi­kaa ja naut­ti­kaa ke­säs­tä! Kii­tos!