Usko ja luottamus itseen ja omaan tekemiseen voivat olla pahasti hukassa. Itse allekirjoitan tämän. Vahva suorittamisen tarve tulee lapsuudesta ja nuoruudesta ja on aiheuttanut monesti luottamuspulaa omaan osaamiseen sekä omiin resursseihin. Mutta siitä voi oppia pois, kun tiedostaa syyt sen takana. Työtä se vaatii, mutta se on mahdollista!
Äänikirjat ovat lemppareitani! Yksi parhaista tavoista päästä hetkeksi rauhoittumaan ja keskittymään johonkin. Varsinkin, kun aikaa fyysisen kirjan lukemiselle ei tunnu olevan. Olen kuunnellut viimeksi Maaret Kallion kirjaa Voimana Toivo. Kirja itsessään on hyvin rauhoittava, ja sitä tunnetta korostaa vahvasti Maaretin ääni ja tyyli lukea.
On myös rauhoittavaa tietää, ettei ole sellaista kuin ”toivoton tapaus”… Niin kauan, kuin meillä on toivoa, on elämää. Halusinkin juuri siksi kirjoittaa aiheesta. Elämänmuutoksen kynnyksellä voi helposti tulla olo, ettei ole toivoa. Ei ole voimaa, aikaa tai muuten rahkeita tehdä asioita muutoksen eteen. Silloin olisi hyvä muistaa, että toivoa on!
Maaret Kallion uusin kirja: Voimana Toivo.
Kirjoitin viime kerralla tavoitteista. Tavoitteita miettiessä ja laatiessa on hyvä muistaa niiden realistisuus ja omat voimavarat. Jos olet tottunut lapsesta asti suorittamaan ja saamaan sillä hyväksyntää, saattaa olla, että asetat itsellesi jatkuvasti liian suuria tavoitteita, ja kun et niihin ylläkään, olosta tulee täysin toivoton.
Pienet toteutuneet tavoiteaskeleet voivat olla suuria voittoja ja tuoda valtavasti onnistumisen tunteita. Onnistuminen ja paremman tulevaisuuden toivo taas lisäävät motivaatiota. Motivaatio taas vie sinua eteenpäin kohti tekoja ja uusien tavoitteiden toteutumista! Tämä onkin siis kehä, jossa kaikkien osa-alueiden tulee toteutua, jotta pääset eteenpäin. Jos tavoitteesi ovat alusta asti jo liian suuria ja epäonnistut, menetät helposti toivon ja sitä myöten myös motivaation.
Välillä asetamme itsellemme aivan liian korkeita tavoitteita.
Maaret Kallio kertoo kirjassaan oivalluksen, jota en ollut aikaisemmin ajatellutkaan. Hän kirjoittaakin, että tämä ajatus saattaa mullistaa ajatusmaailmasi täysin, ja niin se tosiaan teki. Ainakin minulle. Oivallus: kaikella, mitä teemme on aina jokin mieli, jokin tavoite. Mielemme pyrkii aina kohti mielihyvää ja tosiaan… Kaikki asiat mitä teemme itse omasta tahdosta, teemme siksi, että meillä on jokin tavoite, jokin mielihyvän tarve.
Nyt kun tämä ajatus on iskostunut mieleeni, ajaudun tahtomattani usein ajattelemaan pienistäkin toimista, että miksi teen näin, mikä on tavoite, mikä ajaa minut tekemään tällä tavoin. Tämä tekee sen, että minusta on tullut paljon kiinnostuneempi omasta elämästä ja omista tavoistani.
Meillä monilla on tapoja, jotka eivät välttämättä ole kovin hyviä ja terveellisiä. Nyt kannattaakin miettiä, miksi niin teemme? Mikä on sen tekemisen tavoite? Mitä yritämme sillä saavuttaa? Tai mitä kenties peittää? Jos emme tiedä, mikä on jonkun tapamme todellinen syy, emme välttämättä pääse pahasta tavasta kovin helposti eroon. Kieltämällä tai korvaamalla emme pääse eroon todellisesta tarpeesta ja onkin vaikea päästä eroon myös tavasta, jolla yritämme sitä tarvetta täyttää. Jos haluamme pitkäaikaisia tai jopa kestäviä muutoksia tapoihimme, tulee meidän ensin selvittää siis pohjimmaiset syyt.
Nyt ei muuta kuin mietiskelemään omia tekoja ja tapoja sekä niiden syitä!