Täytyy myöntää, etten ole mikään kovin innokas leivän leipuri. Leipominen jää turhan usein aikomisen asteelle. On mulla silti kaksi lempireseptiä, joiden mukaan tulee silloin tällöin leivottua. Mikään ei voita vastaleivotun leivän tuoksua, vaikka näistä toinen olisi syytä jättää rauhaan muutamaksi päiväksi ennen syöntiä, toinen sopii popsia vaikka heti jäähdyttyään.

Iki-iha­naan saa­ris­to­lais­lei­pään sain vin­kin työ­ka­ve­ril­ta­ni, joka oli saa­nut ano­pil­taan mais­taa ome­na­me­huun teh­tyä saa­ris­to­lais­lei­pää, ja to­te­si sen ol­leen to­del­la her­kul­lis­ta. Jos et omis­ta lei­pä­vuo­kia, os­ta suo­ra­kai­teen mal­li­sia fo­li­o­vuo­kia, niil­lä pär­jää mai­ni­os­ti. Tai­ki­naa se­koi­tel­laan puu­haa­ru­kal­la, jo­ten sitä ei siis vai­va­ta, ei­kä sii­hen tar­vit­se mis­sään vai­hees­sa kä­sin kos­kea. Siis­tiä ja help­poa lei­po­mis­ta! Ai­em­min blog­gaa­ma­ni lo­hi­le­vi­te so­pii mai­ni­os­ti saa­ris­to­lais­lei­vän pääl­le, mut­ta si­pai­su voi­ta­kin lei­vän pääl­lä riit­tää.

Hel­pon pa­ta­lei­vän oh­je on ran­tau­tu­nut ul­ko­lai­sis­ta ruo­kab­lo­geis­ta tän­ne suo­ma­lai­siin ruo­kab­lo­gei­hin. Tar­vit­set pyö­re­än tai soi­ke­an uu­ni­pa­dan, jo­hon tämä her­kul­li­nen lei­pä teh­dään. Ra­pe­a­kuo­ri­sen vai­vaa­mat­to­man veh­nä­lei­vän voi teh­dä ihan re­sep­tin mu­kaan sel­lai­se­naan tai maus­taa ha­lu­a­mal­laan ta­val­la, esim. suo­la­ki­teil­lä tai yr­teil­lä. Jos sul­la on jää­nyt soi­kea pu­na­sa­vi­nen ret­rou­u­ni­pa­ta kaa­pin pe­ru­koil­le pö­lyt­ty­mään, nyt on ai­ka kai­vaa se siel­tä hyö­ty­käyt­töön!

Saaris­to­lais­leipä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

4 kpl

1, 3 l ome­na­tuo­re­me­hua

100 g hii­vaa

4 dl sii­rap­pia

4 dl kal­ja­mal­tai­ta

4 dl ruis­jau­ho­ja

4 dl kau­ra­le­sei­tä

2 rkl suo­laa

14 dl veh­nä­jau­ho­ja

Voi­te­luun:

2/3 vet­tä, 1/3 sii­rap­pia

Läm­mi­tä ome­na­me­hu kat­ti­las­sa kä­den­läm­pöi­sek­si ja kaa­da tai­ki­na­kul­hoon. Mu­ren­na hii­va jouk­koon. Se­koi­ta puu­haa­ru­kal­la, et­tä hii­va liu­ke­nee. Li­sää sii­rap­pia ja sen jäl­keen lo­put ai­neet an­ne­tus­sa jär­jes­tyk­ses­sä se­koi­tel­len puu­haa­ru­kal­la. Ota uu­ni­pel­ti esil­le ja lado voi­del­lut ja jau­ho­te­tut lei­pä­vuo­at pel­lil­le (fo­li­o­vuo­at käy­vät hy­vin). Kaa­da tai­ki­na vuo­kiin. An­na ko­ho­ta 1,5 tun­tia läm­pi­mäs­sä, ve­dot­to­mas­sa pai­kas­sa pei­tet­ty­nä. Pais­ta lei­piä uu­nin ala­ta­sol­la n. 170 as­tees­sa 2 tun­tia. Kun lei­vät ovat pais­tu­neet run­saan tun­nin, ota pel­ti vä­lil­lä uu­nis­ta ja voi­te­le ve­des­tä ja sii­ra­pis­ta teh­dyl­lä se­ok­sel­la. Ku­moa kyp­sät lei­vät ri­ti­läl­le jääh­ty­mään. Saa­ris­to­lais­lei­pä on par­haim­mil­laan muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua, mut­ta säi­lyy kak­si­kin viik­koa.

Vaivaamaton leipä eli pataleipä

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

7 dl veh­nä­jau­ho­ja

2 tl suo­laa

1/2 tl kui­va­hii­vaa

3 1/2 dl kä­den­läm­pöis­tä vet­tä

Se­koi­ta kui­vat ai­neet kes­ke­nään suu­reh­kos­sa (lasi)kul­hos­sa. Kan­nat­taa va­li­ta la­si­kul­ho, kos­ka pääl­le tu­le­van kel­mun saa le­vi­tet­tyä sen pääl­le tii­viis­ti. Kaa­da vesi tai­ki­nan jouk­koon ja se­koi­ta puu­kau­hal­la hy­vin­se­kai­sin. Pei­tä kul­ho tii­viis­ti tuo­re­kel­mul­la ja an­na ko­ho­ta hil­jal­leen huo­neen­läm­mös­sä 12 -18 tun­tia. Läm­mi­tä uu­ni 225 as­tee­seen ja lai­ta kan­nel­li­nen pata läm­pi­ä­mään uu­niin sa­mal­la. Jau­ho­ta lei­vi­na­lus­ta ja kip­paa löy­sä tai­ki­na sii­hen. Li­sää jau­ho­ja tai­ki­nan pääl­le ja pyö­räy­tä se pal­lok­si tai soi­ki­ok­si riip­pu­en pa­dan mal­lis­ta. Jos ha­lu­at maus­taa lei­pää esim. yr­teil­lä tai suo­la­ki­teil­lä, tee se sa­mal­la kun muo­toi­let pal­loa. Pei­tä lei­pä löy­häs­ti tuo­re­kel­mul­la ja an­na le­vä­tä puo­li tun­tia. Lai­ta tai­ki­na­pal­lo kuu­maan voi­del­tuun/öl­jyt­tyyn pa­taan, lai­ta kan­si pääl­le ja kyp­sen­nä uu­nis­sa puo­li tun­tia. Ota sit­ten pata uu­nis­ta, pois­ta kan­si ja lai­ta pata vie­lä uu­niin il­man kant­ta noin 15 mi­nuu­tin ajak­si. Jos käy­tät sa­vi­pa­taa, li­o­ta sitä noin 15 mi­nuut­tia en­nen uu­niin lait­ta­mis­ta, et­tei se hal­kea. Nau­ti lei­pä tuo­ree­na voin tai hy­vän le­vit­teen kans­sa.