Toimittajalta
Elli-Mari
 
Ahola
26.1.2018 9.00

Hulluuden karu palkka

Salatut elämät -tv-sarja on kuuluisa siitä, että se ravisuttelee katsojiensa mielikuvitusta ja moraalia yllättävillä juonen­kään­teillään. Yksi tällainen oli viime maaliskuussa nähty kaksoisitsemurha, joka vaikuttaisi päättäneen euralais­näyt­telijä Miia Räikkösen hienon roolisuorituksen sarjassa.

Hän näyt­te­li sar­jas­sa Ma­ri­an­na-ty­tär­tään toi­sen tyt­tä­ren­sä kuo­le­mas­ta vuo­si­kau­sia syyt­tä­nyt­tä Raa­kel-äi­tiä, jon­ka mie­len­ter­veys­kin järk­kyi. Tyt­tä­ren pii­naa­mi­nen syyl­lis­tä­mi­sel­lä ajoi myös tä­män hah­mon mie­len­ter­vey­son­gel­miin, jot­ka taas ajoi­vat pa­hoi­hin te­koi­hin ku­ten siep­pauk­siin ja lo­pul­ta mur­haan. Kak­si­kon rank­ka men­nei­syys taus­toi­tet­tiin pe­rus­teel­li­ses­ti, ja hei­dän ta­ri­nan­sa päät­tyi py­säyt­tä­vään so­vin­toon ja yh­des­sä hu­kut­tau­tu­mi­seen.

Ta­ri­nan maa­laa­ma kuva va­ka­vis­ta mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta on sar­jan omas­sa­kin ym­pä­ris­tös­sä poik­keuk­sel­li­sen karu. Esi­mer­kik­si huu­mei­den­käyt­töä juo­nen­kään­teet ovat al­le­vii­va­ten­kin ku­van­neet si­ten, et­tä huu­mei­siin sor­tu­vil­le hah­moil­le käy usein huo­nos­ti, mut­ta he pää­se­vät myös ja­loil­leen, jos ha­keu­tu­vat hoi­toon. Sa­maa vies­tiä ei syn­ny mie­len­ter­veys­pal­ve­luis­ta. Sekä äi­ti et­tä ty­tär käy­vät hoi­to­jak­soil­la, mut­ta hei­dän ti­lan­teen­sa ei pa­ra­ne. ”Mitä tääl­lä on meil­le enää lu­vas­sa? Van­ki­laa ja mie­li­sai­raa­laa. Mä en ha­luu kum­paan­kaan”, äi­ti pe­rus­te­lee it­se­mur­ha-aja­tus­ta tyt­tä­rel­leen en­nen lop­pu­koh­taus­ta.

Sar­jan tuot­ta­ja on kom­men­toi­nut eri yh­teyk­sis­sä, et­tä sar­jan tar­koi­tus on nos­taa esiin ja kä­si­tel­lä myös vai­et­tu­ja ja vai­kei­ta ai­hei­ta. Mie­len­ter­vey­son­gel­mien kä­sit­te­ly­nä Ma­ri­an­nan ja Raa­ke­lin ta­ri­na on ris­ti­rii­tai­nen. Kum­mas­ta­kin hah­mos­ta ra­ken­net­tiin erään­lai­nen pa­huu­den pe­ri­ku­va, ja hei­dän ta­ri­nan­sa pää­tös kir­voit­ti sar­jan Fa­ce­book-si­vul­la pal­jon ”Hyvä, et­tä toi hul­lu läh­ti”-tyy­li­siä kom­ment­te­ja, mut­ta myös ra­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää oli­si, et­tä sai­raat ih­mi­set ei­vät jäi­si yk­sin. Se on al­le­vii­vaa­mi­sen ar­voi­nen vies­ti.

Eh­kä al­le­vii­vaa­mi­nen kuu­luu­kin enem­män jat­ko­kes­kus­te­luun kuin it­se viih­teen eh­doil­la ete­ne­vään sar­jaan, jon­ka en­nen jou­lua jul­kais­tuis­sa spin-off-jak­sois­sa otet­tiin jäl­leen kaik­ki ir­ti yl­lä­tyk­sis­tä ja pa­huu­den pe­ri­ku­vis­ta tä­hän liit­ty­en, sen pi­tem­mit­tä juo­ni­pal­jas­tuk­sit­ta. Sii­tä tämä taas tu­li­kin mie­leen.