Toimittajalta
Elli-Mari
 
Ahola
27.11.2015 8.00

Muuntautuen elää eeposkin

Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan, arveli Väinämöinen Kalevalan loppurunossa ja oikein arvelikin.

Väinämöinen on tullut takaisin Turun kuninkaana ja riekkunut rock-tähtenä. Väinämöinen on pudonnut suoraan Kalevalan maailmasta nykypäivään ja ihmetellyt, mitä täällä oikein on meneillään.

Väi­nä­möi­nen on hau­dat­tu Pa­ne­li­an Ku­nin­kaan­hau­taan. It­se asi­as­sa Väi­nä­möi­nen oli­kin nai­nen, joka hal­lit­si rin­nak­kais­to­del­li­suut­ta.

Ka­le­va­la ja Poh­jo­la ovat vi­hol­li­sia kes­ke­nään, mut­ta Väi­nä­möi­nen ja Lou­hi saat­toi­vat sil­ti ol­la ra­kas­ta­vai­sia. Rii­ta tuli hei­dän yh­tei­ses­tä po­jas­taan Sam­mos­ta.

Ei­kä Ai­no vält­tä­mät­tä kuol­lut hu­kut­tau­tu­es­saan. To­tuus saat­toi ol­la, et­tä Väi­nä­möi­sen Ai­noon koh­dis­ta­ma rak­kau­den­tun­ne oli­kin mo­lem­min­puo­li­nen, mut­ta se ei vain näyt­tä­nyt sil­tä ulos­päin. Lop­pu oli eh­kä on­nel­li­nen.

Kaik­ki nämä aja­tuk­set ovat esi­merk­ke­jä ja tul­kin­to­ja 2000-lu­vun Ka­le­va­la-muun­nel­mis­ta, joi­ta on kir­joi­na jul­kais­tu täl­lä vuo­si­tu­han­nel­la tois­ta­kym­men­tä. Uu­sia Ka­le­va­la-muun­nel­mia syn­tyy jat­ku­vas­ti eri tai­tee­na­loil­la ja jo kou­luis­sa ja päi­vä­ko­deis­sa, jois­sa kan­sal­li­see­pok­sen ta­pah­tu­mia ta­pail­laan ja tul­ki­taan.

Har­va suo­ma­lai­nen on viit­si­nyt lu­kea sa­to­ja si­vu­ja ka­le­va­la­mit­taa, mut­ta lä­hes jo­kai­nen tie­tää pää­koh­dat te­ok­sen ta­pah­tu­mis­ta ja hen­ki­löis­tä. Ka­le­va­la-muun­nel­man ym­mär­tä­mi­seen se riit­tää. Kaik­ki muun­nel­mat ja nii­den ku­lut­ta­jat ker­to­vat yh­des­sä ta­ri­naa sii­tä, et­tä Ka­le­va­la on elin­voi­mai­nen osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria.

Toi­set te­ki­jät ovat kun­ni­oit­ta­neet te­os­ta kir­joit­ta­mal­la sen uu­del­leen ny­kyih­mi­sel­le ka­le­va­la­mit­taa hel­pom­min ym­mär­ret­tä­vään muo­toon mut­ta säi­lyt­tä­en sa­mal­la hen­ki­löt ja ta­pah­tu­mat mah­dol­li­sim­man muut­tu­mat­to­ma­na. Jot­kut ovat yrit­tä­neet an­taa his­to­ri­al­li­sia se­li­tyk­siä Ka­le­va­lan ta­pah­tu­mil­le, jot­kut tuo­neet ta­pah­tu­mat ny­ky­päi­vään, jot­kut fan­ta­si­a­maa­il­maan, jot­kut kaik­kea sitä se­kai­sin. Toi­set ovat ot­ta­neet pa­lan siel­tä, toi­sen tääl­tä ja luo­neet ko­ko­naan uu­den ta­ri­nan, jos­sa on vai­kut­tei­ta ja ai­nek­sia ee­pok­ses­ta.

Näis­tä ai­nek­sis­ta olen saa­nut oi­keu­den teh­dä väi­tös­kir­jan. Al­ku­vuo­des­ta aloi­tan.