Toimittajalta
Elli-Mari
 
Ahola
30.11.2021 8.00

Olisin erittäin hyvä aluevaaliehdokas

Mutta en ole ehdolla. Tämä kirjoitus varmistaa sen, etten takuulla tule olemaankaan, sillä olisihan moraalitonta lähteä ehdolle, kun tämä on julkaistu. Silloin olisin käyttänyt väärin mediaa, joka on vieläpä työnantajani – harhauttanut julkaisemaan vaalimainoksen journalismina hyvässä uskossa.

En siis ole eh­dol­la alu­e­vaa­leis­sa, mut­ta mik­si oli­sin niin hyvä? Olen kir­joit­ta­nut jut­tu­sar­jaa sote-uu­dis­tuk­sen vai­ku­tuk­sis­ta ja alu­e­vaa­lien tee­mois­ta ja pe­reh­ty­nyt sik­si kes­ki­ver­toa sy­väl­li­sem­min alu­e­vaa­lien tee­moi­hin. Ta­jun­taa­ni on is­kos­tu­nut kir­kas ym­mär­rys sii­tä, et­tä näis­sä vaa­leis­sa ja­e­taan val­ta päät­tää ihan oi­ke­as­ti jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le tär­keis­tä pal­ve­luis­ta.

Kuka muka voi väit­tää, et­tei ole kos­kaan tar­vin­nut tai voi luot­taa elä­vän­sä lop­pu­e­lä­män­sä tar­vit­se­mat­ta kos­kaan pa­lo­kun­taa, lää­kä­riä, am­bu­lans­sia tai pal­ve­lu­ko­ti­a­su­mis­ta? Jos joku nyt viit­taa, mi­nun on vai­kea us­koa hä­nen ole­van ihan to­sis­saan. Mah­dol­lis­ta myös on, et­tä täl­lai­nen hen­ki­lö tar­vit­si­si tu­kea tun­nis­taak­seen tar­peen­sa ja ha­keu­tu­ak­seen tar­vit­se­mien­sa pal­ve­lu­jen pii­riin, siis so­si­aa­li­pal­ve­lua.

Mik­si sit­ten en ole eh­dol­la? No, en­sin­nä­kään ku­kaan ei ole ky­sy­nyt, ai­na­kaan to­sis­saan. En kyl­lä sil­ti oli­si läh­te­nyt. Suo­ma­lai­ses­sa po­liit­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on omi­nai­suus, joka saat­taa kar­sia mui­ta­kin te­o­ri­as­sa kiin­nos­tu­nei­ta. Si­tou­tu­ma­ton­kin eh­do­kas saa usein kun­nal­lis­po­li­tii­kas­sa loik­ka­rin lei­man vaih­ta­es­saan lis­taa. It­se en kes­täi­si sel­lais­ta lei­maa, mut­ta en luul­ta­vas­ti pys­tyi­si täl­tä is­tu­mal­ta va­lit­se­maan lop­pu­e­lä­män puo­lu­et­ta­kaan. Pa­ras siis py­syä ta­val­li­se­na kan­sa­lai­se­na.

Ih­mi­siä, jot­ka ää­nes­tä­vät eri vaa­leis­sa eri puo­lu­ei­ta kul­loi­sen­kin tee­man tai ti­lan­teen mu­kaan, on luul­ta­vas­ti yl­lät­tä­vän pal­jon. Hei­tä ei vain tule aja­tel­leek­si, sil­lä vaa­lit pyö­ri­vät puo­lu­ei­den ym­pä­ril­lä ja puo­lu­ei­den vä­lil­lä pu­jot­te­lu ää­nes­tys­käyt­täy­ty­mi­ses­sä on hiu­kan tabu. Näi­tä­kin ih­mi­siä kan­nat­taa pu­hu­tel­la vaa­li­työs­sä.

On kau­he­an ou­toa, et­tä nämä vaa­lit ei­vät kiin­nos­ta ih­mi­siä, kun ai­hee­na on en­si ker­taa kes­ki­te­tys­ti si­ker­mä niin tär­kei­tä pe­rus­pal­ve­lu­ja. Toi­mit­ta­ja­na saan kir­joit­taa näi­tä asi­oi­ta ih­mis­ten ulot­tu­vil­le. Työ­ni tun­tuu tär­ke­äl­tä – on­nek­si po­lii­tik­ko­ja ovat jot­kut muut. Kah­den vii­kon pääs­tä tie­däm­me, keis­tä kai­kis­ta voim­me ää­nes­tä­ji­nä va­li­ta.