Kun valtuuston kokous etenee siten, että keskustelun avaavan ja sulkevan nuijankopautuksen välillä on suurimmaksi osaksi alle sekunti, ja jos aika on pidempi, joku käyttää koko puoluettaan edustavan paperinmakuisen ja mitäänsanomattoman puheenvuoron, ovat valtuutetut unohtaneet asemansa.
Harvemmin valtuuston kokouksia seuraa kuin muutama hassu toimittaja, mutta toimittajanpa työtä on raportoida kokouksesta muille. Hannu Mattilan toissavuonna (ASK 1.11.2012) esittämä ajatus kokousten videoimisesta nettiin suorina lähetyksinä ei ollut ollenkaan huono. Nehän ovat kuitenkin julkisia ja tarkoitettuja äänestäjien korville.
Jos kaikki päätökset tehdään valtuustoseminaareissa ja ryhmäkokouksissa etukäteen suljetuin ovin, eikä niistä enää käydä edes nimellistä saati aitoa keskustelua valtuuston kokouksessa, syyllistytään päätöksenteossa nähdäkseni demokratian halveeraamiseen. Julkinen kokous on valtuutetun paikka näyttää kuntalaisille, mitä mieltä hän on ja miten hän mitäkin asioita ajaa.
Olen kuullut perusteluna nopeille ja hiljaisille kokouksille, että turha asioista on puhua tyhjää, jossei sillä enää voi vaikuttaa. Kokouspalkkiokin taitaa olla kerta- eikä tuntikohtainen korvaus. Minulle eivät tällaiset perustelut kelpaa, sillä vaikkei puhumisella päätös muuttuisikaan, on valtuutettu äänestäjilleen velkaa sen, että hän mielipiteensä myös kuntalaisten kuullen ääneen sanomalla ylipäätään ilmaisee yrittäneensä vaikuttaa.
Ainakaan minä en takuulla äänestä enää uudelleen valtuutettua, joka ei kautensa aikana sano kokouksessa yhtä ainutta oikeaa – paperinulkoista – sanaa.