Toimittajalta
Liisa
 
Nykänen
liisa.nykanen@alasatakunta.fi
27.4.2018 8.00

A-luokan reissu

Jos haluat tutustua aivan uusiin ihmisiin, lähde liikkeelle koiran tai lapsen kanssa.

Tuo­rees­ta ko­ke­muk­ses­ta voin sa­noa, et­tä lap­sen­lap­set­kin toi­mi­vat tosi hy­vin, vie­lä­pä vie­raal­la maal­la.

Olin maa­lis­kuus­sa vii­kon Lan­za­ro­tel­la mie­he­ni ja tyt­tä­rem­me koh­ta 7-vuo­ti­aan Mii­san ja 5-vuo­ti­aan Sii­rin kans­sa. A-luo­kan mum­mu-pap­pa-loma kah­den reip­paan prin­ses­san kans­sa.

Jo Hel­sin­ki–Van­taan len­to­ken­täl­lä ko­neen läh­tö­por­til­la iso osa kans­sa­mat­kus­ta­jis­ta tie­si, et­tä ty­töt oli­vat läh­dös­sä en­sim­mäis­tä ker­taa il­man van­hem­pia vii­kok­si reis­suun, et­tä heil­lä oli uu­si kul­lan­vä­ri­nen mat­ka­lauk­ku, et­tä Mii­san se­läs­sä ole­va Fro­zen-rep­pu oli täyn­nä uni­le­lu­ja, joi­ta Sii­ri­kin saa eh­kä lai­na­ta, ja et­tä Mii­sa me­nee sen re­pun kans­sa syk­syl­lä kou­luun.

Eräs elä­män kou­li­mal­ta ja ty­lyl­tä näyt­tä­nyt rou­va­sih­mi­nen jo­not­ti ta­ka­nam­me ko­nee­seen pää­syä suu­pie­let tu­ke­vas­ti alas­päin. Minä kään­sin kat­see­ni toi­seen suun­taan, mut­ta Mii­sa ei. Hän to­kai­si nai­sel­le ihai­le­val­la ää­nel­lä: Kau­niit hel­met sul­la. Ja voi sen nai­sen il­met­tä. Suu kään­tyi hy­myyn, ja hän so­per­si häm­men­ty­nee­nä muo­vi­hel­mi­ään hy­pis­tel­len, Voi, kii­tos!

Minä mie­tin, mi­tä­hän kaik­kea loma vie­lä tuo­kaan tul­les­saan. Ja se toi.

Ho­tel­lis­sa ty­töt nä­ki­vät en­sim­mäi­sek­si har­maa­rai­dal­li­sen kis­san, jota piti si­lit­tää, vaik­ka kuin­ka yri­tin pu­hua kul­ku­kis­so­jen huo­nos­ta hy­gie­ni­as­ta. No, olin fluns­san jäl­jil­tä me­net­tä­nyt mel­kein ko­ko­naan ää­ne­ni, ei­vät­kä ty­töt viit­to­mi­a­ni­kaan ym­mär­tä­neet, jo­ten kis­sa sai hel­lyyt­tä. Se ris­ti­tiin Rau­hak­si, kun niin lais­kas­ti loi­koi­li au­rin­gos­sa. Vii­kon lo­pul­la sen nimi oli Rau­ha-Vil­li, sil­lä se oli pur­rut Mii­saa ja raa­pais­sut Sii­riä.

Ho­tel­lin aa­mu­pa­loil­la ja lou­nail­la ty­töt hur­ma­si­vat avoi­muu­del­laan pait­si ison osan van­hem­pia ho­tel­li­vie­rai­ta myös tar­joi­li­jat. Jut­tu luis­ti mo­lem­piin suun­tiin, vaik­ka tyt­tö­jen es­pan­jan sa­nas­toon kuu­lui­vat vain ter­veh­dys Hola! ja kii­tos-gra­ci­as. Sii­ri­kin jut­te­li erään hol­lan­ti­lai­sen her­ras­mie­hen kans­sa pit­kään ja sa­noi lo­pul­ta, et­tä tuo mies ei kyl­lä ym­mär­rä mi­nua lain­kaan. Hyvä op­pi tu­le­val­le nai­sel­le.

Lo­ma­viik­kom­me oli rie­mas­tut­ta­va. Kun läh­dim­me ta­kai­sin Suo­meen, res­pan nai­set tu­li­vat ha­laa­maan tyt­tö­jä ja vie­raat vil­kut­ti­vat hy­väs­te­jä. Minä ja mie­he­ni pais­tat­te­lim­me yl­pei­nä vie­rel­lä ja muis­tam­me pit­kään, et­tä eräs eng­lan­ti­lais­mies ky­syi meil­tä, olem­me­ko van­hem­pia vai iso­van­hem­pia.