Toimittajalta
Liisa
 
Nykänen
liisa.nykanen@alasatakunta.fi
3.3.2017 8.00

Kasvun kuukausia

Tämän vuoden kalenterissani on aivan uusia kuukausia, sillä vietän luonteen kasvatuksen testivuotta.

Ti­pa­ton tam­mi­kuu oli help­po, ja sau­nas­moot­hie mais­tui pa­rem­mal­ta kuin sau­na­kal­ja. Her­ku­ton hel­mi­kuu­kin on jo kär­vis­tel­ty. Vaik­ka hel­mi­kuu on vuo­den ly­hin kuu­kau­si, se tun­tui pit­käl­tä. It­se asi­as­sa her­ku­ton tar­koit­ti vain kar­ki­ton­ta, ja fa­su­pa­lat sa­moin kuin muut kek­si­hyl­lyl­tä löy­ty­vät sal­lit­tiin.

Nyt vie­tän mal­bo­ro­ton­ta maa­lis­kuu­ta, ja se on help­po nak­ki ih­mi­sel­le, joka on polt­ta­nut eläis­sään vain kak­si tu­pak­kaa pa­ri­kymp­pi­se­nä Ruot­sin­lai­val­la. Huo­le­ton huh­ti­kuu sen si­jaan huo­les­tut­taa jo nyt, mut­ta en­si kuus­sa pi­tää ot­taa ren­nos­ti. Sil­loin lu­paan läp­säyt­tää it­se­ä­ni pos­kel­le heti, kun huo­maan mu­reh­ti­va­ni etu­kä­teen asi­oi­ta, joi­ta ei kan­nat­tai­si sur­ra ol­len­kaan.

Tou­ko­kuu on tor­ku­ton, eli il­ta­yh­dek­säl­tä mi­nua ei tul­la löy­tä­mään soh­val­ta telk­ka­rin edes­sä nuok­ku­mas­sa. Tuon­kin pi­täi­si on­nis­tua, sil­lä ke­vät ja kesä vie­räh­tä­vät yleen­sä ihan pi­hal­la kuk­ka­penk­kien kim­pus­sa.

Ke­sä­kuus­sa ky­sy­tään taas luon­teen lu­juut­ta, sil­lä sen pi­tää ol­la kii­ree­tön. Sil­loin lak­kaan yrit­tä­mäs­tä saa­da maa­il­maa val­miik­si, ja unoh­dan ai­ka­tau­lut. Lin­nun­lau­lu ja päi­vä­pais­te täyt­tä­kööt koko kii­reet­tö­män ke­sä­kuu­ni.

Hei­nä­kuus­sa ei sit­ten her­mos­tu­ta, vaik­kei kaik­ki su­jui­si­kaan ihan Ny­kä­sen Lii­san suun­ni­tel­mien mu­kaan. Se ei ole help­poa ih­mi­sel­le, jol­la on kär­pä­sen kär­si­väl­li­syys, mut­ta her­mos­tu­ma­ton hei­nä­kuu on tär­keä kas­vu­kuu­kau­si lä­heis­ten­kin kan­nal­ta.

Ke­sän päät­tä­vä elo­kuu on tänä vuon­na elä­mys­ten ai­kaa. Sil­loin ai­on jär­jes­tää it­sel­le­ni mah­dol­li­suu­den ko­kea kaik­kea uut­ta ja elä­myk­sel­lis­tä.

Ke­säih­mi­sel­le syk­sy on su­rul­lis­ta luo­pu­mi­sen ai­kaa, mut­ta tänä vuon­na syys­kuu tu­lee ku­lu­maan syn­kis­te­le­mät­tä suu­pie­let ylös­päin. Toi­vot­ta­vas­ti.

Lo­ka­kuus­sa vaih­dan vuo­si­kym­men­tä, ja toi­von sen ole­van lah­ja­ton, sil­lä juh­lin­ta siir­tyy seu­raa­van vuo­den puo­lel­le.

Mar­ras­kuus­ta tu­lee mak­ka­ra­ton. Kink­ku­sii­vu aa­mul­la paah­to­lei­vän pääl­lä on sal­lit­tu, mut­ta mak­ka­rat ei­vät pää­se täs­sä kuus­sa lau­ta­sel­le.

Ji­pii jou­lu­kuu, juh­la­kuu! Ko­et­te­le­mus­ten kuu­kau­det al­ka­vat ol­la ta­ka­na. Voi ol­la et­tä na­pos­te­len sil­loin suk­laa­ta ja mak­ka­raa, muis­te­len hy­myil­len elo­kuun il­to­ja ja tor­kah­dan kai­kes­ta kii­rees­tä, huo­leh­ti­mi­ses­ta ja her­moi­lus­ta vä­sy­nee­nä soh­val­le vii­ni­la­si pöy­däl­lä, mut­ta tu­pak­kaa en ai­na­kaan sy­ty­tä.