Laula ja silitä, kuuluu kesällä neljä vuotta täyttävän pojantyttäreni pyyntö unenpöppöröisellä äänellä, kun mummu istuu illalla hänen sänkynsä vieressä nukutuspuuhissa.
Ja minähän laulan kouluseiskan äänelläni niitä mummun unilauluja, joita äitini aikanaan lauloi minulle, ja joita itse lauloin kolmisenkymmentä vuotta sitten omille lapsilleni. Nyt neljä lastenlasta oppii mummulassa vanhat laulut Kas kuusen latvassa, Pieni tytön tylleröinen, Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja Tuuti, tuuti äidin lasta.
Olen riemuissani kuunnellut, miten he laulavat niitä nukkevauvoilleen työnnellessään näitä vaunuissa ja toivottavasti laulavat aikanaan omille pikkuisilleen.
Laulut säilyvät ja siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja jotenkin kummasti vanhojen laulujen lempeät sanat muistuvat mieleen. Ne vain tulevat jostain rakkaiden muistojen lokeroista ja tekevät hetkestä ajattoman.
Kun unilaulurepertuaarini on toistettu muutaman kerran lisättynä Sinisellä unella ja Päivänsäteellä ja menninkäisellä ja käsi on turta silittämisestä, pienen silmät painuvat kiinni. Laulu teki tehtävänsä.
Lauluissa sanat ovat tärkeitä, ja niin ne ovat muutenkin. Minulle sanat ovat olleet nelisenkymmentä vuotta toimittajan työssä tärkein työkalu, ja kirjoitettujen sanojen äärestä löydän itseni usein vapaa-aikanakin. Seitsemän naisen kirjapiirimme on kokoontunut jo yli kymmenen vuotta pohtimaan kunkin vuorollaan valitsemaa kirjaa. Voi, miten ihanan eri mieltä me joskus olemmekaan kirjoista, ja miten eri tavalla kukin niitä tulkitsee.
Viisi vuotta olen saanut olla mukana myös viiden euralaisnaisen työryhmässä järjestämässä Sanat! -kirjallisuustapahtumaa, jossa Euraan tuodaan kotimaan huippukirjailijoita eri teemojen myötä. Tällä kertaa teemana on Aatteet – laidasta laitaan, ja 27.–29 maaliskuuta on luvassa takuulla mielenkiintoisia esityksiä.
Yksi tulevista kirjailijavieraista, Teemu Keskisarja toteaa kirjoittamassaan Aleksis Kiven elämänkertomuksessa, että Suomen puhekieli on köyhtynyt sadan vuoden aikana. Ennen painettua sanaa ja internettiä suu oli kaiken kanssakäymisen A ja O. Oli pakko keksiä oikeat sanat, ja "viihdyttää viittä pikkulasta tarinoilla viisi tuntia viiden neliön valottomassa huoneessa."
Sanat ovat tosi tärkeitä – myös muistoista nousevat laulunsanat lastenlasta nukutettaessa ja silitettäessä.